Kullakin ihmisellä on tyypillisesti useita erilaisia osaamisen tasoja, jotka kai moni voisi sosiaalisella silmällään ainakin jotenkin erottaa kunkin olemuksesta. On arkijärkinen osaaminen, jonka yleensöä osaa hyvin ja joka on käytännönläheinen, aistit auki ja lähellä kehoa. Sitten on ulkoa luettu osaaminen kuten koulutus ja jotakin koulutuksen tyyppistä järkeä sitä tukemassa, ja se on staattisen teoriaperspektiivin näköinen, vähän kuin iso laatikko tms perspektiivi. Sitten on asioita, jotka menevät yli hilseen ja joista on vain teknisiä arvioita että oiskohan toi jotain tollasta tai voiskohan tässä tehdä noin, ja ne ovat vähän kuin yksi termi tai sapelin huitaisu jonnekin kauemmas, siis teoriaperpektiiviä ulommas pistäviä viivoja tms, joillakin aggressiivisia tekoja. Näistä arkijärkeä ja ulkoa luettua maailmankuvaa voi uupuneella ruualla ym virvoituksella tukea, kun jaksavaisuus ja huomiokyky niin paranevat, mutta osaamisen yli menevät huitaisut eivät kai siitä poarane, jollei arkijärkeä sekä sivitynyttä maailmankuvaa niin saada paremmalla jaksavaisuudella ja huolella yrittämällä ulotettua niin kauas ko yksilöllä. Niinpä arkijärkinen tai ulkoa lukenut lihavampana voi osata enemmän, jos se hänellä oli ruuasta tms kiinni, mutta tekninen taas ei lihavampana ole osaavainen, mutta on kenties tyynemmän oloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti