Olemuksen tuoma vaikutus

 Villakoirani banjo, joka on mm fiksu ihmisten tapaan, mutta joka ei ole erityisen paapovainen tai parantamisharrastunut, vaan pikemminkin akateemisen tyyppinen, kysyi, että kun joku nainen, kai äiti tai hoitoalan ihmisiä, olettaa olemuksensa jotenkin auttavan muita, niin mistä siinä on kysymys, miten hän olettaa olemuksensa auttavan muita? Kun esim.jos eläimen olemus auttaa eläimen tullessa lähelle, niin siinä on syynsä, miksi se auttaa, esim. eläin on ystävällinen ja hyväntahtoinen ja osaa olla kannaltasi hyvällä tavalla seurallinen, ja niin jos juuri sellaista seuraa kaipaat, niin ystävällinen eläin on oiva vastais siihen. Tai jos japaninpystykorvani aikanaan osasiparantaa ja huojentaa sairaan oloa, niin sillä oli selvä osaaminen parantamisesta, että' näin tehden olo hyuojenee, esim. elävöittävä kevennys, tai vaalien joka puolelta eikä yksi asia vain. Kun taas minusta vaikuttaa siltä, että jos hoitolalalle ryhtynyt oelttaa olemuksensa huojentavan, niin onko se osin huhu, että jotkut naiset osaavat olla parantavia, ja niin hän sitten epähuomiossa luulee olemuksensa parantavan eikä jonkin teon, jonkin mitä neuvoo toisille tai itse tekee tai jättä tekemättä, esim. vihamielisyyden sijasta jättää tekemättä huojentaa usein toisen oloa, tai kireyden sijasdta olla kylläisellä vatsalla ja siksi hyväntahtoinen. Mutta jos vain kädellä tekee, että laitan jotakin näin, niin ei se sinällään ole parantava, vaikka esim. reipas tewrvehenkinen voi niin elellään näyttää mnallia tervehenkisyydestä, liikunnallisuudesta ja kenties äiden elämisen taidosta. Banjo sanoo, että jos esim. toisella on murhetta ja eläin auuttaa tulemalla lähelle, niin se itse asiassa omaa tunneivisautta ja näyttää mallia, että näin tehden voi olla hyvällä tavalla tunteiden kanssa.