Suomalaisten sosiaalisten taitojen parantamisesta

Olen alun perin kotoisin Helsingistä, missä oli kovinakateemista ja oli terveiden elämäntapojen taitoja ja taitoja yhteiskunnan hyvällä tolalla pitämisessä muttei niin sosiaalista silmää muuten kuin asiapointtien osalta. Savonlinnassa on taas ollut taide- ja matkailuorientoitunutta ja ihan toisenlainen sosiaalinen silmä, joka tuntuu opettavan aiemmin täysin huomiokyvyn ulkopuolelle jääneitäasioita, jotka eivät yleensä ole ollenkaan kauniita: tyypillinen mieleen täällä nouseva kysymys on, onko ulkomaalainen kokonaan ilman sivistystä, haluaako esim. ruuan tuomalla positiivisenoloisella ulkonäöllä ja ilmapiirilläkorvata kaikenlaisen kauniin, taitavan, tunteidenmukaisen, tavallisesti arvossa pidetyn, mm järjen, ja onko onnistunut niin olemaan korkeassa asemassa suomalaisten ylitse, esim. taiteen ja uskonnon korkeimmilla paikoilla, ja vastaavasti ovatko muut vastavilla paikoilla niin ikään rimanalitusten, ulkomaalaisuuden, suomalaisvihamielisyyden ja murhien sekä näyttelemisen myötä eivätkä omaa ko aiheiden taitoja tai omaavat niitä vain kiipiujämäisesti, suomalaisia osaavaisia lahjakkaista murhaten ja huonoihin elämänkohtaloihin tönien. Kun yleinen taitotaso siis noissa tehtävissä on alempi kuin suomalaisilla yleensä lahjakkuutta niihin on, niin suomalaisia yleensäeivät niin kiinnosta nuo virat ja niiden sosiaaliset ym ympyrät, ja niin suomalaiset osin tahallaan jäöttäytyvät pois ja vähemmän arvostettuihin virkoihin ym töihin, missä on muunlaista elämänsisältöä. Mutta silloin ulkomaalaisten on helpompi vallata korkeat virat. Ylipäätään Savonlinnassa saa vaikutelman, että murhia on Suomessa kamalan paljon ja ulkomaalaisten osuus väöestöstä paljon yli puolet. Mikä toisaalta tarkoittaa, että demokratyian ruohonjuuritason toimivuus ei ole taattu kuten suomalaisuutta osaavien käsissä olisi.
Usein kun vertaa Suomessa pöyristyttäviä yhteiskunnallisia ongelmia ulkomaihin, niin ulkomaista kehutuimmillaainakin on niitä vielä kamalasti enemmän. Suomalainen taipumus perustella valinnat (kannatavuusperusteinen tms järkiperusteinen moraali, arkijärkisyys, kokonaiskuvallisuus, vastuuntunto ja tervehenkisyys) ja sallia paljon yksilönvaputta auttaa isoimmista ongelmista pois melkien kuin niitö ei olisikaan.
Samoin tulee mieleen,e ttä onko järkeä vaadittaessa koulumaista tms koulutetun oloista ulkoa päpättänyt tyypillisesti mennyt ohitse järjeltään etevien, kouluasian jo vuosia sitten hyvin osanneiden, joilla on ajattelun taidot edelleen hallussaan. Ja käyttävätkö jotkut sosiaalisena silmänään luokittelua yhdistyneenä yksittäisten ykislöiden perusteella arvailuun, vaikka nuo yksilöt samassa luokituksessa ovat kovin erilaisia, jolloin siis koko luokka, esim. vuosikymmeeniä vanhemmat tai muuta ammattiryhmät kuin oma, saa jonkin luokituksen, joka on edullinen osalle sen jäsenistä ja kovin vahingillinen osalle. Ja miksei tieto ryhmien tyypillisistä elämäntilanteista ja piirteistä leviä, esim. ettei hoitoalojen työ ole koko maailmankuvan kanssa ja että pöpöisyys voi heikentää ymmärrrystä ja vointia, taie ttä nelikymppisestyä ylöspäin tulee taitoihin yleensä epätasaisuutta, kun kyllästymisestä seuraavia huolimattomuusvirheitä on enemmän ja niitä on enemmän myös siksi, että jotkin nuorempana ylittämättömät sosiaaliset hankaluudet helpottuvat kamalasti, jos joitakin vaatimuksia vain ohittaa, esim.kaavamaisten ruutumallisten huonojen akateemisten päiden esittämiä tyyli- ja lähestymistapavaatimuksia ja vaihtaa sivistyneempään tervejä'rkisempään paremman objektiivisuuden omaavaan akateemiseen päähään tai arkijärkeen niissätilanteissa.

Blogilinkki: yksinäisille elämänohjeita & heilan löytämisestä

Tollanen http://yksinaisille.blogspot.fi

Poikien ja nuorten miesten meiningin korjaamisesta

Pääkaupunkiseudulla nuoruudessani tuntui käyvän niin, ettei poika joskus jotakin osannut ja sai jostakin vastauksen, että tuolla tavalla ei kyllä opi, niin kysyi että mitä sitten oppisi, niin sai vastauksen, ett insinööriksi vaikka pääsisi, ja niin treenasi insinööriuraa varten ja muuttui entistä tyhmemmäksi. Jollei jollakin tietyllä tavalla opi, niin ei se merkkaa,e ttei kyseinen ihminen oppisi esim. katselemalla, katsominen on kovin hyvä ja tehokas oppimisen tapa. Ja jollei lapsena kaikkiin aikuisten ammatteihin ole vielä kyllin taitava, niin ei se merkkaa, etteikö niihin voisi oppia, kun vuosia on vielä ennen kuin on vanhuuseläkkeellä. Lähinnä jää kiinni asenteesta: onko avoinna juuri tuolle elämänalalle, pitääkö sitä hienona ja arvostettavana, etsiikö monipuolisesti sillä hyödyllisiä hyveitä, mm yhteiskuntakelpoisuutta koko ajan. Nuorten miesten pieleen tai pahantekoon m,enevä meno on usein kiinni siitä, erttei insinööripäällä saa aikaiseksi mitään toimivaa, kunnollista, ja niin nuori mies tuumii, ettei osaa synnyttää muuta, mutta voihan esim. käsitöitä tehdä oppikirjan ohjeen mukaan, jos ohje on kyllin helppo, tekee turvallisin tavoin ja arkijärkisesti, voi sillä tavoin saada aikaan jotakin toimivaa. Myös muita elämänaloja voi opiskella kirjoista ja itse tehden sekä elämää eläen,jolloin, vaikkei ryhtyisi niiden ammattilaiseksi, niin on kuitenkin taitotasoltaan paljon taitavampi kuin insinöörialoille suuntautunut varsin yksialainen. Jos nuoren miehen meininkiä haluaa korjata, niin olisi vain opertettava tavallista muuta elämää,mutta ilman,e ttä olettaa, ettei hän koskaan tee pahaa, pieleen, tms, eli varmistus tarttee olla, jos kerran pojan mielestä ei osaakaanonnistua muussa kuin pahanteossa,se kun käy tunariltakin.