Kaikki ihmiset ja kaikki eläimet ymmärtää yleensä hyvin ja pystyy vertailemaan objektiivisesti, jos vain oma ymmärrys, havaintokyky ja rehellisyys ovat kyllin hyvät, seuraavalla tavalla:
Näitä kaikkia ymmärtää kun hahmottaa perustekemisen liikkumisen, kai lähinnä ympäristön katselemisen, kävelyn ja kenties esineiden siirtelemisen yms tapaiseksi, missä lisäelementtinä on maailmankuva ym perspektiivi taitoineen, mikä on yksilöllä mukana siinä tilanteessa ja kenties yleensä. + jonkinlaienn tilannekuva tarvitaan. Esim. että kuljen tässä nyt tai vastaavasti hahmottettuna että keskustelen tässä nyt (siis hahmotetaan, miten tuo toinen itse tekee, eikkä itseä kuin ulkoa päin vain) ja onpas tuo perspektiivi hankalasti tuossa nyt (etsää tekemistä kuin kulkemista) mutta käytän sitä kyllä (siksi se on niin lähellä mukana). Maailmankuvaa yksilö katsoo, ajatellut taidot ovat samoin katsottuja, tekeminen taas liikkumiseen verrattavaa, samalla tavoin hahmotettavaa.
Täsä näkee, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, tekemvät eri asioita, ja yleensä heill' on eri taidot. Monen kapasiteetista iso osa kuluu jonkinlaisen olemuksen tai valehtelun vaatimusten ylläpitämiseen ja juonitteluun, minkä myös voi hahmottaa hänen puuhanaan ja maailmankuvan maisemassa ajatuksin ja teopin kulkemisena, kuten tekemiset ja ajatukset yleensäkin. Yksilöltä toiseen mittasuhteet ovat usein erilaiset, esim. paljon vai vähän. Jos jonkinolemuksen puolen tunnelma on erilainen, on se eri juttu, esim. kyllä'stymisen latistama vai alkuinnostuksen vallassa, vai huojennuksena johonkin, yms. Elämänviisaus auttaa ihmisten ymmärtämistä paljon. Eli ja anna toiseten elää on ohje, jolla sosiaaliset tilanteet ratkeavat rakentavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti