Poikien ja nuorten miesten meiningin korjaamisesta

Pääkaupunkiseudulla nuoruudessani tuntui käyvän niin, ettei poika joskus jotakin osannut ja sai jostakin vastauksen, että tuolla tavalla ei kyllä opi, niin kysyi että mitä sitten oppisi, niin sai vastauksen, ett insinööriksi vaikka pääsisi, ja niin treenasi insinööriuraa varten ja muuttui entistä tyhmemmäksi. Jollei jollakin tietyllä tavalla opi, niin ei se merkkaa,e ttei kyseinen ihminen oppisi esim. katselemalla, katsominen on kovin hyvä ja tehokas oppimisen tapa. Ja jollei lapsena kaikkiin aikuisten ammatteihin ole vielä kyllin taitava, niin ei se merkkaa, etteikö niihin voisi oppia, kun vuosia on vielä ennen kuin on vanhuuseläkkeellä. Lähinnä jää kiinni asenteesta: onko avoinna juuri tuolle elämänalalle, pitääkö sitä hienona ja arvostettavana, etsiikö monipuolisesti sillä hyödyllisiä hyveitä, mm yhteiskuntakelpoisuutta koko ajan. Nuorten miesten pieleen tai pahantekoon m,enevä meno on usein kiinni siitä, erttei insinööripäällä saa aikaiseksi mitään toimivaa, kunnollista, ja niin nuori mies tuumii, ettei osaa synnyttää muuta, mutta voihan esim. käsitöitä tehdä oppikirjan ohjeen mukaan, jos ohje on kyllin helppo, tekee turvallisin tavoin ja arkijärkisesti, voi sillä tavoin saada aikaan jotakin toimivaa. Myös muita elämänaloja voi opiskella kirjoista ja itse tehden sekä elämää eläen,jolloin, vaikkei ryhtyisi niiden ammattilaiseksi, niin on kuitenkin taitotasoltaan paljon taitavampi kuin insinöörialoille suuntautunut varsin yksialainen. Jos nuoren miehen meininkiä haluaa korjata, niin olisi vain opertettava tavallista muuta elämää,mutta ilman,e ttä olettaa, ettei hän koskaan tee pahaa, pieleen, tms, eli varmistus tarttee olla, jos kerran pojan mielestä ei osaakaanonnistua muussa kuin pahanteossa,se kun käy tunariltakin.