keskiviikko 29. elokuuta 2018

Eturintaman sotilas

Katselin tässä koirieni kanssa kävelyllä, kun aprikoosinvärinen villakoirani,9-vuotias uros, olijoskus sanonut, että aprikoosi on kärvistelevä väri, ei tuo oikein hyvää elämää vaan taidesuuntautuneen ulkoa opettelevan lättnän mutta tytöille monesti sopivaa lokeroa tekevän tuntevan, niin katselin, että mikäs sille sitten olisi onnellinen tapa olla aprikoosi kun on, niin näytti siltä, että jos se olisi eturintaman sotilas, ei aivan etummainen vaan sitä porukkaa, joka vaikak kävelyllä olisi etummaisena, ja siinä olisi monenlaista, joku edempänä scoutina tai innokkaana liikkujana, niin oliskos silloin koira itse vanhan herran tapaan muiden nuorempien tukena ja saisi siitä sitten vauhdin muutosta liikunnallisempaan päin,onnellisempaan siis. Mutta että koko porukka olisi turvallisen välimatkanpäässä vihollisesta eikä tykinruokana, vain bunkkeri voi olal tykiruokana ja tankki yms, mutta henkilö, jonka luonne ja osaaminen on tukea muita elämänviisaudessa ja viisaudessa, voisi kai olla toimeliaan ryhmän tukena, kuin kokki esim. Niin sitä minä vaan, kun pojat joskus kouluaikoina samaistivat eturintaman tykinruokaan, niin eihän se niinole: viholliset halutaan tylinruuaksi, ei sinne oman puolen kunnon sotilaiden kuulu lähteä. tYkinruoka tulee kai siitä, kun tykit olivat uusia tai niitä ei tiedetty paikalla olevan. Toinen koirani varmaankin olisi lääkintäjoukoissa, mutta ne ovat jotenkin eri juttu kuin pojat: ihmistä pienempiä, siksi saavat olla puremisella joskus uhkailevia, puolensa pitääkseen, ja kun ne eivät voi aina puolustaa niin ne voivat kumminkin jutustaa rinnalla ja olla niin paljon pelistä poissa että voivat suurisydämisinä välittää ja joskus niiden viisaudesta onkin apua, ja seurasta toki. Mutta niiden vahvuudet, jos luulisi metsäretken voitavan samaistaa sodan rintamaan, niin olisi niiden henkilökohtaisissa piirteissä, esim. ammatillisessa suuntautumisessa ja rodussa/kansallisuudessa sekä omassa näkemyksessä, luonteenlaadussa, stressin jan mielekkään toimeliaisuuden määrästä ja tyypistä kiinni eikä kaikilel samasta näkökulmasta, jonka tulisi olla mahdollisimman viisas ja tervehenkinen. Eli siis porukkana ne olisivat yhteisen viisauden mukaan mutta yksilöiden kantti ja luonteenlaatu, recklessness, räntäsään tsemppi,tarkat aistit, ihmisten luotettavuuden määrän taju ja sen huomioon ottaminen viisaasti yms henkilökohtaiset piirteet määräisivät yksilön paikan maisemassa, minkä mahdollistaisi se, etteivät he valehtelisi liian suureksi kanttiaan tai liian pieneksi vaaran määrää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti