Joskus, kenties useinkin, käy niin, että nuori mies eksyy opettelemaan siaruksilleen sopivia traitoja tai ammatteja sen sijaan, että erikoistuisi itselleen sopiviin. Onkohan siinä kyse isolta osin kommunikaatiovirheestä ja osin siitä, ettei hän ole tajunnut mahdollisuuksien moninaisuutta? Tuo kuulostaa nimittäin siltä, että on luullut elämässä pärjäämistä voitavan katsoa yhdestä kaikenkattavasta teoriaperspektiivistä, johon voisi merkitä, jos on kuullut, että jokin ammatti on hieno tms. Mutta hienohan voi olla niin palomies kuin ompelijakin, ties minkä alan ammattilainen, ties mikä ammatti hieno ties kenelle,mutta se, kuka sopii mihinkin ammattiin,mikä on kenellekin hyvä ammatinvalinta, on henkilöstä riippuvaista. Kuitenkin tietenkin jutellaan kunkin asioista että ihan hienon ammatin valitsee, kun valitsee oman suuntautumisendsa mukaisen kunnon ammatin. Eli niitä puheita ei voi ottaa itselleen suosituksina, että muka olisi hienoa, jos itsekin noita aloja harrastaisi, sillä eiväthän ne itselle omin juttu ole. Ammateissa jaksetaan tehdä töitä siksi, että niissä on hyviä puolia, ne ovat hyviä valintoja joillekin ihmistyypeille, mutteivät kaikille. Sinulle itsellesi suositellaan ammatteja, joiden tyyppisissä tekemissä olet viihtynyt ja joiden tyypistä elämää arvostat.
Jos sen sijaan valitset kohteet, joihin satsaat, puhetyylin mukaan,niin se kuvastelee aihetta, esim. etäännyttää, jos aihe ei ole sinulle sopiva puhujan mielestä. Se ei siis matki sinun tyyliäsi vaan aiheen kiehtovuutta puhujalle tai hänen aiheeseen liittyvälle tutulleen,esim. sinulle, ja viittaa sen elämänalueeseen sekä puhetilanteen piirteisiin, esim. että kuunteletko, kiinnostaako tämä sinua nyt, yms, mm seurallisuutta tai sen puutetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti