Minkämaalainen joku on ja mitä maata harrastaa

Äitini oli aina harrastunut kiinalaisesta työnteista ja isäni venäläisestä omakotitaloelämästä, sekä ka etenkin Novosibirskin tyylisestä ajattelusta. Näin jälkikäteen on mieleeni joskus tullut, että onko äitini voinut olla kiinalainen ja isäni novosibirskiläinen. Mutta he osasivat suomalaisen kulttuurin hyvin ja yhtenäisellä hyvälaatuisella perspektiivillä kuin Suomessa koulun käyneet ja nuoruutensa kasvaneet: säät, elämäntapa, yhteiskunnan toiminta ja suomalainen taide. Niinpä he olvat molemmat suomalaisia. Sen sijaan noita suuresti arvotsamiaan ulkomaita he harrastivat huonolaatuisemmalla ajattelulla, ikään kuin hakivat niiden kulttuurien lähestymistapojen tai ajatteluperspektiivien hahmoa ja aina jostakin löysivät jonkin tuon kulttuurin tuoman "aarteen", josta muut eivät olleet niin harrastuneita, eli heidän yrityksensä siihen suuntaan täydensi tuon toisen kulttuurin viisaus. Se tuo mieleen sen, miten hotellihuone jossakin ulkomailla on samaan aikaan karu,pelkistetty ja samalla jotenkin mahtava tunnelma: olla matkoilla, löytää kokonainen kulttuuri, sen suuria saavutuksia. Siis puoli, jolla ajattelu/taito ei ole niin hyvälaatuinen ja toimiva mutta jota käyttää paljon ja joka tuo tuollaisen hotellihuoneen tapaan mahtavan tunnelman tuolle ihmiselle itselleen, on se ulkomaan kulttuuri, josta ihminen on harrastunut.