torstai 2. helmikuuta 2017

Rooleista

Suomalainen kulttuuri ja kieli ei kunnolla tunne sanaa "rooli", koska suomalaiset tapaavat olla taitavampia ja rehellisempiä. Mutta monessa muussa kulttuurissa roolit ovat yleisiä. Käöyn tässä selventämistarkoituksessa läpi joitakin "rooli"-sanan käyttötarkoituksia.

Kun nuori ihminen opettelee jotakin uutta ottamalla mallia ja pääsee jonkin verran kärryille, muttei ole kunnolla perillä siitä, mitä tekee, niin jotkut sanovat. että hänellä on tuo asia, tekeminen, ihmistyyppi, lokero tai esikuva roolinaan. Sitten jos hän oppii tuon asian itse tekemään ja ymmärtämään, osaamaan, niin ei hänen enää tarvitse ottaa siinä mallia, ei ole enää siihen luonnollista motivaatiota. Jos hän vieläkin olisi kuin se olisi hänen roolinaan eikä taitonaan, niin se olisi jo näyttelemisen puolella ja se on eri asia eikä ole tarpeen.

Näyttelijöill on rooleja, kun näyttelevät, esittävät jotakuta niin sanovat tuota henkilöhahmoa roolikseen. Näyttelemiseen on yleensä motivaationa valehtelun ja salailun halu, mihin on syynä, että henkilö ilmiselvästi tekee jotakin, mitä toiset eivät sulata ollenkaan ja toisaalta mitä ei oikein voikaan yhteiskunnassa sulattaa.
Toinen näyttelemisen muoto on viestiminen: halutaan viestiä yleisellä tasolla pätevästi, mitä oma vanhuksen elämänkokemus on opettanut elämästä, mistä nuorilla olisi paljon hyötyä, esim. rakkaussuhteista. Mutta siihen siis liittyy, ettei kerro omasta elämästään, ei siis valehtelekaan, ja että ollaan julkisessa tilanteessa eikä tavallisten sosiaalisten suhteiden ympyröissä.

Jollakin ihmisellä sanotaan olevan roolinaan jossakin se, mitä hän tekee, mikä on hänen merkityksensä, kokonaisvaikutuksensa tuossa asiassa ja aihepiirissä. Se on muiden tapa yrittää hahmottaa hänen merkitystään. Se ei ole näyttelihjälle malli, näyttelijälle rooli, jonka omaksua, vaan se koostuu hänen telkemisistään, hänen huolehtimistaan asioista ja siitä, miten hänen taitotasonsa, luonteenlaatunsa, arvonsa ym vaikuttavat tuohon tekemiseen, sosiaaliseen ympäristöön ja esim. nuorempiin siinä ympäristössä.

Jos joku ottaa jonkin tehtävän huolehtiakseen, vaikkei ole siihen motivoitunut tai vaikka on arvoiltaan eri tyyppiä, niin hän usein sanoo tuota tehtävää roolikseen tässä asiassa, esim. lastenhoito tai ohjeiden noudattamisesta tulevat piirteet (esim. ruotsinkieliset). Silloin koko ihminen ei siis tue tuota tekemistä ja sen arvoja vaan on usein epäluotettava, omana itsenään ihan toisin arvoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti