Useasti kai, kun joku löytää uuden heilan, niin uusi heila kokee kilpailevansa vanhan heilan kanssa ja vaatii, että vanha on unohdettava kokonaan. Mutta seurustelu vanhan heilan kanssa on osa elämänhistoriaa ja niin suuren kimpaleen unohtaminen kokonaan tuo elämään ja ihmissuhteisiin kamalasti irrationaalisuutta. On vanhan heilan kanssa ja aikana tehdyt tekemiset, nuo elämänalueet, joita on harrastettu. Niiltä on karttunut kokemusta ja tuttuja, niiden harrastamiseen käytetty teriaperspektiivi ja näkökulma ovat tutut, samoin kai noiden ympyröiden harrastajia. Se on kuin olisi ollut jollakin kurssilla tai töissä tai asunut jollakin seudulla, ja sitten vain kurssi tai työ loppui tai muutti toisenlaisille seuduille ja elämä jatkui mutta osin eri ympyröissä. Ihmissuhde vanhaan heilaan on kanssa tärkeä: sellainen hän oli ihmisenä, niin elettiin, hänellä on ne ja ne arvot ja ne ja ne taidot ja se toi asemasta yhteiskunnassa ja sen myötä elämänasenteesta tietynlaisen, mikä myös osin jäi taa, kun hän jäi elämästä pois, ja osin jäi osaamiseen ja asioihin, joita vaalii. On myös tärkeää olla uskollinen ystävilleen ja eri ajanjaksojen puolisoilleen, siitähän nykyinenkin heila saa tukea ja turvaa, elämä luontevaa kantavuutta seurustelun myötä. Mutta se, onko nykyisin yksi vai useampia heiloja, on eri kysymys. Samoiun oma kysymyksensä on kenelle on milläkin tavalla lojaali tämän sitä tarvitessa ja kenestä ei välitä. Parisuhteen ei pitäisi merkitä hyökkäämistä vanhojen heilojen kimppuun: sekä on sinunkin tulevaisuutesi, sekö on käsityksesi hyvistä läheisistä väleistä? Vaan ihmisellä on siteitä vanhoihinkin mutta lähinnä muistoissaan tai ystävällisinä tuttuina, kenties kiinnostavina ihmisinä, ei se merkitse hyökkäämistä, mutta on usein kyllä etäisemmät välit. Muttei vanhoihin heikloihin pidä ripustautua, vaan jos tarvitsee ripustautua niin nykyhetken samanhenkisiin kuin itse, niihin joilla on samat haaveet, samat kiehtovat elämänalueet kuin itselläsi - ja toki vanhoihin elämänalueisiin ja taitoihin edes jossain määrinvaalittavine arvoineen, ei ihmisiin, ei siis vanhaan heilaan enää, kun suhteen aikakausi on jäänyt taa, vaan vaali muisto hyvänä, anna sen olal muisto eikä nykyajan ongelma.
Ei kai ole oikein hyvä idea kysyä heilaltaan, että mitä elämänalueita ja tekemisiä harrastitte vanhan heilan kanssa ja mitä aloja harrastava ihminen tämä oli, sillä niin kytkee nuo heilaansa kiinnostavat elämänalueet vanhaan heilaan, ikään kuin vanhan suhteen piiriin, vaikka ne muuten olisivat vain kiinnostavia elämänalueita, eivät mitenkään vanhaan heilaan liittyviä ainakaan erityisesti. Niin sitten vanha heila jää kummittelemaan kuvioihin mukamas, koska nuo elämänalueet olisivat luonteva osa elämää vielä nytkin mutta eri seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti