tiistai 6. syyskuuta 2016

Pinnan ja pinnanalaisen tason suhteesta eri kulttuureissa

Ulkomaalaiset vierastavat usein Suomessa sitä, että ollaan rehellisiä, mutta rehellisyys on toisaalta  terveelle pohjalle rakentamisen olennainen edellytys, eikä sitä voi korvata ulkomaalaisilla kulttuurivaikutteilla menettämättä sen hyötyjä.

Suomalaisessa kulttuurissa rehellisyys tekee mahdolliseksi laatia yhteisön järjestelyt sen yksilöille sopiviksi, vaikkeivät nämä olisi toivottujen ideaalien kaltaisia. Ohje "Elä ja anna toisten elää" yhdessä arkijärjen ja sivistyksen kanssa antaa tilaa yksilölle olla omanlaisensa ja elää omien toiveidensa mukaan, ja samalla siistii käytöksen yhteisöön sopivaksi. Niinpä ei synny kummempaa ristiriitaa yksilön toiveiden ja yhteisön pelisääntöjen noudattamisen välillä. Se, että asiat perustellaan tervejärkisesti niin koulussa kuin arkisissa keskusteluissakin, tekee sen, ettei yksilön oma järki tipahda kelkasta, vaan usein nousee sivistyneiden ratkaisujen ymmärtämisen ja niiden kannattamisen tasolle ihan käytännössä.
Ruotsinkieliselle ja ruotsalaiselle kulttuurille sen sijaan on tyypillistä, että kulttuuri tarjoaa ulkokuoren, jota on kannatettava, mutta jossa yksilön oma ymmärrys ei pysy mukana. Niinpä vaikka nuo kulttuurin ohjeet ovat usein hyödyllisiä, niin pinnan alla, kun yksilö luottaa omaan järkeensä, niin ottaa mallikseen kovan maailman kestäviä ratkaisuja, hyviä sosiaalisia strategioita, hyviä esikuvia yms, mitkä eivät useinkaan yllä moraalisesti kauniisiin ideaaleihin vaan ovat enemmänkin lyhytnäköisen rikollisuuden, työelämäorientoisuneisuuden, militarismin tai sabotaasin tyyppisiä - ja mm suomalaisvastaisia, koska kauniita ratkaisuja kopioidaan paljon mm Suomesta.
Intialainen on lomailevamman kulttuurin, hippimäisen kai, kasvatti ja niin kannattaa pinnan alla kai usein rikollisjärjestömäistä työelämäkäsitystä.
Arabi kai usein suhtautuu suomalaisiin kuin lehdenlukuun - lieneekö kokonaiskuvallisuus heille lehdenluvusta lähinnä tuttu - ja lehdenluvun tapaan pysyy hetken suomalaisten kanssa jutustelussa käytetyssä perspektiivissä ja meiningissä ja katoaa sitten omille teilleen omaan tavalliseensa, mikä lienee kuivat sisätilat, joissa joku arabinainen odottaa.
Venäläinen lienee kai kuin koulun heikompi oppilas, jota yhteiskunnan kulttuurin viisaus kantaa hyvin.
Yhdysvallat lienee kulttuurien sulatusuuni: joka keskustelussa lienee oletus, että voit joutua luopumaan omista tutuista uomistasi toisen kulttuurin ja toisten ammattiryhmien ihmistyyppien suuremman elämänviisauden myötä, tai sitten jäämään tyhmänä ummikkona urillesi.
Argentiinalaista jurppii kuin ihmistä, jokaon ottanut tavakseen väittää olevansa laulumainen.
Brasilialainen näyttäisi olevan taiteen ja uskonnon harrastajien tapaan taitava ja isompikaliiberisena yht'äkkiä järeä mutta kiltti kulttuurin positiivisia tunteita suosivan teoriaperspektiivin suojissa, mutta elämänlaadultaan lättänä, kun on ottanut sosiaalisesti liian lähelle jonkun ulkoa lukemalla ylemmäs tavoittelevan.
Kiinalainen tuntuu olevan kuin yliopistokoulutettu: yksialainen, tavallaan koulumaisesti taitava mutta elämäntaidoissa heikko, vailla omaa näkemystä.
Japanilainen saa tilaa kulttuurin buddhalaisuudesta: joku viisas on laatinut ohjeita siitä, mikä on hyvä tapa tehdä asioita, mutta kai miesten jonkun osan tyhmyyden vuoksi jää työelämän paineessa samanaikaisesti lyttyyn.
Saksalainen kai pitää kulttuurinsa meiningistä: kotielämästä, ruuasta, juomasta, sivistyksestä ja arjesta, mutta kieli tai kulttuurin teoriaperspektiivi on blokittanut asiat kaavaksi, jonka suojissa saa väljyyttä sanojen rehevämpien merkitysten myötä muttei kokonaiskuvan hienoisten (Suomessa tunnelmatajun hyvin hahmottamien) erojen myötä muuten kuin sivistyksen osana luokituksin.
Britti vaikuttaa kuin insinööriltä tai insinöörin kaverilta: insinöörimäinen perusperspektiivi kasvaa sivistykseen päin muttei ole kyllin arkijärkinen ja kokonaiskuvallinen ollakseen varsinaisesti elämänviisas.

* * *
En tiedä, miksi näitä tähän kirjoittelen, kun en oikein osaa näitä niin hyvin. Kirjoitan tähän kuitenkin jotakin arabeista:
Arabimaissa on kovin kuuma, kuumempi kuin Afrikassa mustilla. Arabilla voi siis olettaa olevan paljon helteeseen liittyviä piirteitä sekä kuumuuteen läkähtymisen varomiseen liittyviä vahvoja kulttuuripiirteitä ja tabuja kuin Suomessa paleltumista vastaan ikään.
Lihaksiston käyttö suomalaiseen tapaan tuottaa paljon lämpöä, samoin kai ryntäily ja tunnekuohu. Arabin voi siis olettaa tekevän monta asiaa eleettömästi, varsin vähäisin lihasponnistuksin, esim. kulkevan kevyesti ja varoen suuria lihasponnistuksia ym urheilijamaisuutta. Tai sitten tekee nätisti ihan hienomotorisen naisen tapaan, kuin herkkä uskonnollinen henkilö tai hienotunteinen hissuttelija. Tai niin ulkokohtaisesti kuin Suomessa valehtelijat vain, mutta erona se, että arabin keskikroppa on kuumuuteen pakahtumaisillaan, ja niin hänen esi-isänsä ja kulttuurinsakin kai, koko elämän ajalta.
Sosiaalisissa suhteissa voi rankkoja juttuja tulla, jos on piittaamaton, mutta jos on herkän uskonnollisen ihmisen tapaan hienoviritteinen, kuin kesällä kun tuuli käy hiuksiin ja katselee maisemaa, tunnelmoi, niin hienotunteisesti hiukan myötää seurassa olevien ihmisten mukaan: "kyllähän, juu toki, voit sinä" yms ja niin kaikki sujuu keveästi, lihasponnistuksitta, raskoitta kokemuksitta. Se ei tarkoita että arabi näyttelisi puuta tai katselisi kuin puuta toista ihmistä, vaan hän on kuin kesäillalla leudon tuulenhenkäyksen käydessä ja ihmistent ullessa iltaa viettämään.
Kulttuuriero aiheuttaa sen, että arabi huolehtii eri asiat kuin suomalaien tai eurooppalainenkaan laajemmin, vaan meininki on kuin kaksi aivan eri aihepiiriä oli kohdannut ilman, että ne sopivat yhteen mitenkään, vaikkapa posliiniastia ja traktorinajotaito. Silloin rehellinen puhe voi vaikuttaa valehtelulta ja teot kuin ufojen kanssa mukamas olisi, kuin väärinymmärryskone.
Mutta näin olettaisi arabin voivan kestää kuumaa kauniin moraalisuuden avulla mutta olevan epäluotettava kuin helteestä höyrähtänyt, mitä kenties afrikkalaiset eivät ole olettaneet heistä ja niin ovat kulttuurillisesti kehittyneet vähemmän helteessä hyvinvoiviksi ja toimintakykyisiksi kuin mitä muuten arabimaiden vieressä olisivat voineet olla. Ehkä niin.

Voiko olla, että jos joku arabi vaikuttaa ihan mahdottoman huonosti käyttäytyvältä, niin pitäisi kokeilla, onko hän ehkä oikeasti jostakin toisesta maanosasta ja toimii paljon enemmän ok tuon toisen maanosan ihmisen tapaan kohdeltuna? Esim. pahat afrikkalaisina, liikaa työtä tekevät aasialaisina, pahantahtoiset latinoina ja ei-pahan oloiset näyttelijät usalaistyyppisinä?

Voiko olla, että monilla afrikkalaisilla Afrikassa kroppa on elottoman lötkö ja raskas siihen tapaan kuin kovin masentuneilla. Ehkei heidän elämänsä pyyhi kovin hyvin ja se selittää rikollisuutta, murhia ainakin. Ja muuallakin jossain samaa, esim. osissa Aasiaa. Ja että esim. joillakin latinoilla on tyyli kuin käyttäisivät jotakin huumetta tai lääkettä siksi, ettei pyyhi kyllin hyvin. Suomalaiset taas ovat tavanneet olla tervehenkisiä ja vapaita, saada itse valita elämässään, mitä tekevät ja miten ja kenen kanssa ovat milläkin tavalla, ovat tavanneet olla onnellisia ja elämänviisaita peruselämiseltään ja yhteiskunnan toiminnalta ja osin ilmasto tukenut meitä noissa taidoissa, ja historiamme kai myös. Monessa maassa onnellisuuden taidot ovat ruokaan ja seuran pitmiseen liittyviä, mistä tasosta suomalainen kai yleensä laittaa paremmaksi arjessaan, paitsi ruoka-aikoina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti