Vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvan aggressiivisuuden syistä

Sukupuolten välisen aggressiivisuuden perussyy näyttäisi olevan naisten ja miesten erilaisissa ammateissa ja miesten armeijassa sekä siinä, että naiset ja miehet tykkäävät erilaisesta elämästä, erilaisista elämän uomista etenkin ammattien ja yhteiskuntaan sopimisenosalta mutta toki usein samantapaisista sen osalta,mitä elämänalueita olisi hyvä olla elementteinä elämäntavassa.
Naisten hyökkäävyys miehiä kohtaan on usein miesten käyttämän armeijamaisen tyylin, armeijamaisten edesottamuksien tms armeijalokeron sosiaalisten tölväisytjen tai miestenkeskisen tyylin ja menon ulottamisesta naisiin seurannut vastaava edesottamus ko miestä kohtaan mutta ko naisten harrastamien taitojen ja elämänalueiden värjäämänä. Niasten olettamus tuntuu tällöin olevan, että miehen pitäisi pitää miesmäinen elämä miesten juttuna ja antaa naisten elää naismallista elämää myös sosiaalisuuden osalta, siis miesten olla sen kannalta hyvällä tavalla yhteiskuntakelpoisia, siis antaa naisille tilaa naisenlokeroon.
Miesten aggressiivisuus naisia kohtaan johtuu usein kahdesta syystä: joko pidetään naisia erilaisuuttaan kummallisina tai huonolaatuisina taidoiltaan tai elämänviisaudeltaan ja siksi halutaan ampua alas mokomat lösöt pussukat tai epäviisaat elämäntaidoissa. Tai sitten opetellaan armeijahyveitä tai miesten ammatteja tai miesnäkökulman läpi muitaammatteja ja oletetaan, että miesten elämäntapa on hyvä ja sillä pitäisi olla valta maailmassa, ammutaan jekuilla ja epäreiluudella  ei-armeijamaiset ja ei-miesmäiset.
Lisäksi on niitänaisia, joiden mielestä miesten kuuluisi olla armeijamaisia heidän itsensä tapaan, ja niin yrittävät pakottaa sivistyneen tai arkijärkisen miehen ilkeileväksi tai pahantekoon tms. Sittenon sivistystä arvostavia naisia,jotka valittavat joidenkin miesten ja naisten sivistymättömästä käytöksestä, muttei se yleensä niin aggressivista ole. Ja on miehiä, jpotka yrittävät käyttää valtaa naisten ylitse pelaamalla epäreilua peliä, käyttämällä miehen lokeroa naisen lokerossa olijaa vastaan kuin olisi elämän tarkoitus olla sotamainen tappelu, jossa vain sotilas tai miesmallinen pärjää.
J a sitten on kulttuurierojen (arvot, ymmärrys, taidot,tavoitteet, yhteiskuntakelpoisuus, elämänviisaus, moraali eritasoiset, erilaiset) aiheuttamia konflikteja erimaalaisten välillä, olvatpa miehiä tai naisia.
Saman sukupuolen yksilöiden väliset konfliktit tai hyökkäykset käyttävät yleensä toisen osapuolen ihailijaa vastrakkaisessa sukupuolessa jonkinlaisena valta-asemana tai mukamas puolueettomana arvioijana, joka oikeasti on kamalan puolueellinen tai ainakin ottaa vahvasti kantaa, vaikka moraali sattuisi menemään niin päin, mikä kyllä on harvinaista.

18.11.2019   Pojat ja miehet kai luulevat, että helposti yht'äkkiä voi joutua naisten tai tyttöjen kaltaiseksi olemukseltaan, jollei pidä varaansa ja vältä kaikkea naisten ja tyttöjen hyvänä pitämää. Muttei se niin ole, vaanolemuksessa näkyy, mitä harrastaa, mitä tekee paljon ja millätekemisentavalla. Js vaikka harrastaa laulamista, niin olemuksessa on jotakin laulamisen tyyppistä,muttei välttämättä naislaulajien tapaan, jos itse matkii juuri mieslaulajia, vaan juuri niiden yhtyeiden tyyliä, joita eniten mieluusti kuuntelee. Mutta yhteisen tekemisen tuomien tuota ammattia tms koskevien keskustelujen myötä tulee tuon ammatin tms näkökulmaa ja tottumuksia ja se vaikuttaa olemukseenkin, milloin keskustelun myötä voi vähäksi aikaa tulla tuon toisen piirteitä kopiouitua itselleenkin, mutta se ei tarkoita niin hänen kaltaisuuttaan kuin luulisi, sillä tuolal toisella nuo piirteet olivat hänen taityojensa osia ja kopioineella taas jostakin matkaan tarttuneita käsittämättömiä maneereja.

Sosiaalisten taitojen kehittämisestä

Vuosia sitten nuorena aikuisena harrastin karatea ja yksi naisvetäjä oli kamalan liikunnallinen ja osasi olla tunteva modernissa maailmassa, tukea nuorempia, siitä tuli hyvää meininkiä muttei se sitten jatkunut ollenkaan vaan elämä alkoi mennä kamalan huonosti ja mennyt vuosia huonosti sen jälkeen. Tässä jokin aika sitten lainasin kirjastosta Kinnusen, etunimeä en muista mutta nainen se oli, runoja ja siitä kun osan luin, niin oli samantapainen tyyli ja elämänviisaus, joka oli jotenkin lyhytnäköinen, mutta nyt tuli mieleen, että ovatkohan matkineet virsien tyyliä ymmärtämättä, mihin virsien teho ja niiden asema oikein perustuvat. Hyvä virsi on kovin viisaan uskonnollisen ihmisen laatima. Se suurella viisaudella ratkoo elämän ongelmat, esim. nostaa jonkin tavallisen sosiaalisen hankaluuden ylitse kauniimmille vesille, turvallisempaan elämään. Siitä tulee virren tyylin mahtavuus. Jos väittää olevansa samantapainen olemukseltaan mutta ilman,että tuo tyyli olisi ihan vain viisaudesta lähtöisin, virren ulkonäköä matkimatta, niin se viisaamman tyylin matkiminen on näyttelemistä, muiden huojaamista,mikä on epäreilua etenkin mnuorempia ja kokemattomammpia kohtaan, ja siinä kai voi nuorelle käydä kuten minulle että tunnistaa suuren taidon piirteitä tyylissä mutteivät ne sitten kannakaan, kun siitä kopioi, ja niin nuorelle käy huonosti,kun ei noita esikuvia joka oksalla kasva, paitsi että ainakin Suomessa linnut kai olisivat niin taitavia oikeasti. Niastenlehdessä oli juttua yleisestä syyttäjästä ja vieressä muu kuva tuontyyppisestä naisesta: on hyvä, että hän vaalii, mutta onko elämänkoekemusta kylliksi, ihmiskuvallaan kantavuutta ollenkaan riittävästi, onko hänen tunteillaan viisauttakantaa toiset yli karikoiden ja yhteisön hyvälle tolalle, yhteiskunnan viisaaksi ja hyväätekeväksi? Ihmiselämää oppii ymmärtämään, kun nuorena valitsee harrastuksen tai muutaman, joista erityisesti pitää, jotka itselle sopisivat, ja kun nuorena ja nuorena aikuisena etsii sopivaa ammattia, miettii eri elämäntapojen, elämänsisältöljen, taitojen ja elämänpiirien sopivuutta itselle, mitä ne tuovat, mitä vaativat, millaisia niiden elämänkuviot yleensä ovat, ja mitä merkitsee amm,atin sopivuus itsele versusu pakkopulla tai muiden suositusten perässä hedelmättömillä teillä ravaaminen.

Jotakin tuollaisesta viisaudesta oppisi lukemalla blogiani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi , sen tärkeiksi merkitsemiäni kohtia, mutta terveellä tavalla tekemisen ohjeiden osio on kamalan pitkä. Ammattien turvallisuudesta ja niiden huolehtimisen tavan yleisestä kannatuksesta http://healthilymoral.blogspot.com/2017/05/safety-in-government-jobs-with-position.html .

Isokapasiteettisten arvioimisesta

Joskus näkee rokkarin näköisen miehen, joka on karu, vähän kuin tekninen. Voihan olla, ettähänwellä on oma ammattitaitonsa ja musiikin ala tms kertoo suuresta kapasiteetista. Mutta suurikapasiteettiset ovat yleensä elämänmakuisia, hyvin elämää ja elämän ilmiöitä ymmärtäviä, eivät vain ne läpi suotittavia, jaovat tervehenkisen elämänviisaita ja vastuuntuntoisia.

Ihmissyönti ei näyttäisi olevan isokapasiteettisten piirre, vaan jos heillä on kyvykkyyttä ja vastuuntuntoa, niin se tuo asemaa ja mainetta, ja niin jotkut haluavat tulla heidän tilalleen ja koska he ovat isokapasiteetisempia, niin heidän tilalleen tulijoille on valtava urakka, liikaa vaatimuksia esiintyä heinä, laatu kärsii ja tulee negatiivista palautetta, paikka ei vain ole niin hyvä, vain tuo henkilö oli siihen hyvä, ja niin tilalle tullutta näytteleväistä valehtelevaista alkaa potuttaa ja koska se on tilanteen iso piirre, niin hänelle tulee siitä kamala nälkä ja samalla halupäästä eroon ko henkilön tukioista ja ihailijoista, tuon elämänalan harrastajista, jolle isokapasiteetinen oli erikoistunut, jolle hän työpanoksensa annin toi, ja niin näyttelijöiden tekee mieli nitistäö tai muuten tapaa mokomat toisentyyliset ihmiset, toisin harrastuneet pois, ja niin he tuppaavat tappamaan ja syömään ko isokapasiteettisen tukijat, harrastustoverit yms, koska siis haluavat koko elämänalasta eroon, haluavat korvata sen näyttelemisellä, joka pian muuntuisi vaikkapa aterian tyyliksi tai joksikin muuksi näyttelijöiden oman harrastuneisuuden mukaiseksi, ja näin ei isokapasiteettisista usein piirtyvä kuva ole oikein vaan tilalle ovat tulleet ulkomaalaiset, jotka tekevät eri näkövinkkelistä, eri elämänaloista harrastuneina, ihailijoita murhaten ja raadollisuutensa peittääkseen heidät syöden, jottei nälän suunnattomuus näkyisi ja jottei näkyisi, että tekivät ikävää, jottei tavallista vertailukohdetta olisi. Ja niin ei ihmissyönti yleensä ole hyvä asia, eikä se ole oikeus, jota esim. Maona tms esiintyvällä tulisi antaa,m vaan merkki siitä, että henkilö on tunnistettu väärin, on jo muilutettu, tapettu, kenties syöty, tai vaihtanut jo muunlaiseen elämään, miten kenties nuorelle, joka ei ole vielä omaa tietän löytänyt, käy, muttei enää kun henkilö saa elää omanlaistaan elämää, vaikka kapasiteetti voi heiketä urautumisen yms omillaan olemisen rajoitetun elämänpiirin myötä.

Ruotsalaisilla on tapana valehdella Ruotsi parhaaksi

Ruotsalaisilla ja ruotsinkielisillä on tapana väittää, että ruotsalaiset vaihtoehdot ovat parhaita kuin ne olisivat objektiivisesti ottaen parhaita,vaikkeivät he ole perustelleet väitettä muulla kuin ruotsalaisuudella sekä kenties sillä, että pitävät ruotsalaisuudesta. Heillä on tapana esittää tuota väitettä myös muiden puolesta tyyliin nää nyt niinku ottais sen mielipiteen tms, että Ruotsi vaan on kaikista paras. Taaskin saattavat siinä väittää tyylillään, että meilipide muka olisi perusteltu, muttei se ole ollenkaan vaan väittävät niin jatkuvasti, vaikka muut olisivat koko ajan parempia.
Ruotsalaisilla ja ruotsinkielisillä tämä väitä on lakihenkinen tuki ruotsalaisen perspektiivin tiukalle noudattamiselle, silloinkin kun perspektiivi on pielessä, milloin usein saattavat vaatia sitä erityisesti muilta eivätkä itseltään.
Minulla on uusi hella ja siinä on erimaalaisia osia, mm ruotsalainen ja pohjoissiperialainen, ja jos niitä yrittääkäyttää kuin saman valmistajan osia, niin koordinaatiokyky menee paljon pieleen, kun ruotsinkielinen on lakihenkinen vaikka se olisi kamalan vaarallista, ja nenetsi tai mikä lie ei sovi yhteen moisen edesottamuksen kanssa.

Uskonnolla on aitoa toimivuutta, mikä on eri juttu kuin näyttelijän vakuuttelut

Joskus olen törmännyt sellaiseen hämmästyttävään ilmiöön, että joku matkii uskonnollisen, esim. virren tai papin olemuksen, piirteitä ja tuntuu v'ittävän, että niillä kuuluisi olla sama teho ja sama asema kuin uskonnolla, vaikkeivät he itse ole uskonnon alan ihmisiä. He kai olettavat, että virret ovat vain positiivisdta ajattelua, että kun käyttää samaa tyyliä ja uskottelee sen toimivan hyvin, niin se mukamas toimsikin saman verran kuin uskonto. Tai ettöä heidän oma tavallinen ei-uskonnollinen osaamisensa riittäisi hyvin korvaamana uskonnon. Mutta eihän se niin ole. Uskonto auttaa ainakin osaa ihmisistä ainakin osassa asioita ja elämäntilanteita, ja niin sillä on oman vaikutuksensa ja vaikutusmenetelmänsä mukainen ulkonäkö, tyyli, esim. elävöittävä, mikä on parantava piirre ja synnyttää siis parantavan vaikutuksen, mitä elävöittävän ulkonäkö kuvastelee myös siltä osin, että hän näyttää elävöittäessään hyväätekevältä. Rki elävöittävyyttä ja kai montaa muuta uskonnon piirrettä voi oppia myös muilta elämäna,loilat, mutta niiden näytteleminen ei tuo efektiä vaan on oltava oikeasti elävöittävä, tajuttava jotakin edes elävöittävyyden hyväätekevyydestä, esim. siksi, että matkii siinä muita tai yleistä käytäntöä. Toki voi luulla, että joku näytteleväinen tuo uskonnon vaikutuksen, ja siksi luottaa häneen tuossa, mutta jollei se kerran tuo esim. tuota elävöittävyyttä, mikä parantaa tauteja ja elämän sujuvuutta yhteisössä, niin silloin vaikeassa elämäntilanteessa, jossa uskontoon yleensä käännytään, koska se voi auttaa siinä, missä muut eivät osaa, niin silloin tuo näytteleminen ei auta vaan tekee mieli listiä moiset herkkäuskoisten hyväksikäyttäjät. Joskus toki käy niin, että jokin kulttyuuri on niin kaukana omastamme, esim. ilmastoolisesti  ja taidoiltaan sekä arvoiltaan, ettei suomalainen kommunikoidu, ja silloin jokin suomalaisuuden suunnalta kenties sopii edustamaan jotakin suomalaisuuden suunnalla olevaa noille, joille itse suomalaisuus on niin etäinen. Ja vastaavasti siis uskonnon suhteen esim. filosofia, moraali, elämänfilosofia tms. Mutta tietenkin ihan eri asia pitäisi nimetä tuoksi eri asiaksi eikä uskonnoksi.

Miten toisten puheista seulotaan itselle sopivia juttuja

Joskus, kenties useinkin, käy niin, että nuori mies eksyy opettelemaan siaruksilleen sopivia traitoja tai ammatteja sen sijaan, että erikoistuisi itselleen sopiviin. Onkohan siinä kyse isolta osin kommunikaatiovirheestä ja osin siitä, ettei hän ole tajunnut mahdollisuuksien moninaisuutta? Tuo kuulostaa nimittäin siltä, että on luullut elämässä pärjäämistä voitavan katsoa yhdestä kaikenkattavasta teoriaperspektiivistä, johon voisi merkitä, jos on kuullut, että jokin ammatti on hieno tms. Mutta hienohan voi olla niin palomies kuin ompelijakin, ties minkä alan ammattilainen, ties mikä ammatti hieno ties kenelle,mutta se, kuka sopii mihinkin ammattiin,mikä on kenellekin hyvä ammatinvalinta, on henkilöstä riippuvaista. Kuitenkin tietenkin jutellaan kunkin asioista että ihan hienon ammatin valitsee, kun valitsee oman suuntautumisendsa mukaisen kunnon ammatin. Eli niitä puheita ei voi ottaa itselleen suosituksina, että muka olisi hienoa, jos itsekin noita aloja harrastaisi, sillä eiväthän ne itselle omin juttu ole. Ammateissa jaksetaan tehdä töitä siksi, että niissä on hyviä puolia, ne ovat hyviä valintoja joillekin ihmistyypeille, mutteivät kaikille. Sinulle itsellesi suositellaan ammatteja, joiden tyyppisissä tekemissä olet viihtynyt ja joiden tyypistä elämää arvostat.

Jos sen sijaan valitset kohteet, joihin satsaat, puhetyylin mukaan,niin se kuvastelee aihetta, esim. etäännyttää, jos aihe ei ole sinulle sopiva puhujan mielestä. Se ei siis matki sinun tyyliäsi vaan aiheen kiehtovuutta puhujalle tai hänen aiheeseen liittyvälle tutulleen,esim. sinulle, ja viittaa sen elämänalueeseen sekä puhetilanteen piirteisiin, esim. että kuunteletko, kiinnostaako tämä sinua nyt, yms, mm seurallisuutta tai sen puutetta.

Huonosti käyttäytyvä luulee usein aihepiiriä pupuksi

Jotkut ihmiset ovat kovia hyökkäilemään toisten kimppuun ilman edeltävää riitaa. Se liittyy usein siihen, että he ovat eri ihmistyyppiä ja joku kolmas henkilö merkitsee heidät läheisiksi tai suosittelee tuota hyökkäyskohdetta henkilökohtaiseksi esikuvaksi heille. Tyypillistä silloin on, että tuo toinen henkilö on suurmestarimaisen taitava ja siksi häntä yhteisö kieltää vastaamasta hyökkäyksiin aggressiivisesti. Hyökkääjä sen sijaan on oman osaamisalueensa ulkopuolella ja luulee aihepiiriä pupuksi ja olettaa siksi virheellisesti, etteio vaikuta mitään, vaikka sen suhteen tekisi mitä tahansa. Lisäksi hän olettaa olevansa tervehenkisempi kuin tuo toinen ja siksi esikuvan asemassa ja määräämässä toisen elämäntavoista esim. heittämällä tämän valitsemat puput jutut roskiin. Mutta toisen kannalta ei useinkaan ole kyse siitä, ettei hän osaisi terveitä elämäntapoja, vaan hänellä on toinen syy valintoihinsa, mikä yleensä on, että hän tarvitsee lisäsuojausta ennen kuin terveet elämäntavat olsivat mahdolliset, ja siksi hän sitten joutuu valitsemaan kaikenlaista paikkaavaa,olipa miten huteroa tai ylitseampuvaa vain. Mutta toisen elämään ei saa puuttua, ei edes taitavampi, vaan on kaikkien noudatettava "Elä ja anna toisten elää"-pelisääntöä, vaikka olettaisivat oelvansa tervehenkisempiä tai tekevänsä palveluksen terveisiin elämäntapoihin päin lykkimällä. Jotkut myös ovat tropiikista muuttaneita tai sairaita ja siksi heillä ei ole mahdollisuutta liikuntaan ja virkeään toimeliaisuuteen. Tuo silmätikuksi joutuminen kai usein johtuu siitä, että suurmestarimaisella on taitoja noilla elämänalueilla, joilla toinen ei luule voivan osattavan mitään, ja siksi joku häntä neutraalina tai ok:na pitävä kolmas osapuoli, joka on hyökkääjän kaveri tms sosiaalinen suhde, merkkaa hänet esikuvaksi hyökkäilijälle, minkä hyökkäilijä ottaa kamalan läherisen'suhteena tai määräilynä, jossa ei ole päätä eikä häntää. Ihmistä ei yleensä voi opettaa taitavampi kuin kenet hän itse tunnistaa esikuvakseen sopivaksi ilman toisten kertomia suosituksia tms. Taitavamoi ihan vain menee ylitse hlseen, ei siit' ymmärrä mitään edes asiakeskeiselt' etäisyydeltä, saati sitten henkilökohtaiselta etäisyydeltä. Jotkut hyökkäileväiset myös katsovat, että heidän kannattaa omaksua itselleern kenen tahansa muun sosiaalinen asema, ja niin he kaiken ylitse taitojensa käyvän aseman käyttävät ihan pieleen, vahingollisesti. Parempi olisi heidän pysyä omassa paljon ympäristönsä ihmisiä kapeammassa lokerossaan ja antaa sivistyksen noudattamisen huolehtia muu maailma.

Naisten ulkonäkö ja tyyli

Rinnat ovat kai paapovaisen tekemisen paljouden ulkonäköpiirre ihmisellä, joka on siten suuntautunut. Ne ovat myös naissukupuolen tunnusmerkkejä.
Kaarevat kehonmuodot liittyvät vähemmän kaavamaiseen tekemisentapaan. Lihominen ja laihtuminen vuoronperään tuo lihavuuden tyyppistä lisää kehon niihin kohtiin, joihin ruokakeskeisyys tuo painotusta: huolehditaan perustarpeita, jaksavuutta ja elämänmahdollisuuksia (rinnat) ja toisaalta ollaan enemmän urilleen juuttuneita (peffa) mutta kenties lokosille itse valituille. Vyötärön kapeus yleensä liitty elämäntaitoihin: isovatsaisen on vaikea kantaa jotakin asiaa tai aiheåiirejä elämässään, kun taas hoikkavyötäröinen lähtee innolla mukaan elämän tekemisiin,nousee vastaamaan haasteisiin positiivisella elämänviisaalla tavalla. Näin siis jos paino ei ole erityisen tavoittelun tulos vaan luonnollinen.

Hame on tunnelmallisempi vaate kuin housut, koska on laineilla vähään samaan tapan kuin verhot sekä pyöreälinjainen. Tunnelmallisempaa vaatetta käyttää mieluusti, jollei se ole liian erityyppinen kuin itse. Se sdopii hetkiin, joihin haluaa hyvän tunnelman, esim. kotosalle, jos kaipaa huhtikuumaisen kkrraahh-mallisen elämisen sijasta lokosampaa, kätevämpää ja taidoissa elämänviisaampaa, ja kohokohtiin, joissa ei tarvitse olla housuissa. Koska naiset eivät tavoittele armeijamaista tyyliä kuten miehet, niin naisten kulttuurillinen viisaus saa helpommin tunnelmatajua vaalivan muodon, mikä on taidoille edullista, ja niin myös naistenvaatteet ovat siltä suunnalta.
Mekko on hamemainen vaate.

Sosiaalisesta vaikutusvallasta

Muiden myöntämää vaikutusvaltaa jonkun elämään on kai etenkin niillä, jotka mieluusti auttavat jonkin hänen elämänsä ison asian hyvälle tolalle ja ovat osaavaiset moisessa. Siksi sitä kai tulee niille, jotka tapaavat huomautella toisen elämän isoisat asioista, mm kiinnostuksenkohteista jotakin avuliasta aika isoa, mieluusti siis hänelle itselleen juuri, sillä eihän siitä muuten ole hyötyä, esim. että pitäisiköhän hän siit' ja siitä kirjasta, joka näkyy olevan hyvä oppikirja tuossa aiheessa, tai että kun hän on tuossa tauidossa tuon tasoinen, niin häntä varmaankin auttaisi se ja se taito, tms,mitä kokeneempana yleensä hyvin osaa, muttei pelkästä pätemisenhalusta nuorempana.
Mutta jos tuo vaikutusvalta jää pitkitetysti päälle, on kyseessä väärinkäytös, vaikka olisi kyse toisen ammatista, sillä avuliaisuus on eri asia kuin valta-aseman kaappaaminen tai riippuvaisen aseman pitkittäminen. Etenkin hoidon tms oletetun avun hitaus /tehottomuus ei saisi olla syy jatkaa tuota valtasuhdetta tms riippuvuutta, kanssakäymistä, esim. koska tämä hoitosuhde on jo jatkunut näin pitkään.Ja se, ettei yksi tunari tai väärinkäytösten tekijä osannut hoitaa sinua, ei ole mikään syyolettaa, että hänen ammattitoverinsa varmaankin osaisivat, vaan pikemminkin päin vastoin: eivät luultavasti osaa vaan haluavat vain rahaa ja valtaa, pönkittää omaa ja ammattikuntansa asemaa oikeudenmukaisuudesta piittaamatta.

Sosiaalisista vaikutteista sekä energianpuutteesta

Ihminen on sosiaalinen olento ja niin sosiaaliset kontaktit muuttavat tapaa, jolla teemme, katselemme maailmaa, olemustamme ja tekemistemme jälkeä. Mutta nämä muutokset ovat hienoisia eivätkä aina samanlaisia ja niin moni ei osaa huomata niitä lainkaan. Ne kuitenkin vaikuttavat tekemisten sujuvuuteen ja jopa mielipiteisiin,jas niin,jos oma havaintokyky näissä asioissa on hyvä, niin noita vaikutteita ruotimalla oppii parempaa laatua tekemisiinsä, siompaa tarkkuutta, jatkuvuutta ja jopa oppii taitoja ja lahjakkuuksia ja parantaa osaksi aikaa ihissilmäänsä.
Eli kun olemme tekemisissä toisen kanssa ja kiinnostuneet hänestä jotenkin, esim. hänen kanssaan keskustelemisesta, niin matkimme vaistomaisesti jonkin verran hänen elelkieltään ja niin oman elekielemme kautta kenties elävämmin ymmärrämme häntä. Tekemisemme myös rytmityy hänen tekemisiinsä ja hänen ymmärrykseensä, hänen näkövinkkeliinsä, mikä tuossa elekielessä ja tekemisten laadussa kultakin puolen tarkasteltuna näkyy.
Seksuaalisesti kiinnostavilta ihmisiltä yleensä tulee erityisen runsaasti vaikutetta tällä tavoin ja samoin suurten haaveidensa kanssa tekemisissä ollessa, jolloin nuo seikat näkyvät olemuksessa sille, joka on niin tarkkanäköinen. Mutta esim. tarkkanäköisyyden määrä voi vaihdella tällaisten taitotasovaikutteiden myötä paljonkin.
Nämä vaikutteet liittyvät toisen näkövinkkelin ja tekemisentavan omaksumiseen, mistä tulee hänen taitotasonsa pitykälti itselle niin kauaksi aikaa, kun hahmottaa itsensä tuota keskustelua melkeinpä jatkavaksi. Jos taas ei omaksu toisen näkövinkkeliä, niin sosiaalista kautta voi jokin omien tekemisten rytmitys ja tavallinen idea sotkeentua mutta hänen taitojaan ja lahjakkuuksiaan siinä ei opi vaan tulee puppua tilalle, päämäärättömiä eleitä, tekemisten osia ilman ideaa, yms.
Kiinnostuksen lisäksi nojaaminen toiseen tuo tältä vaikutteita, jolloin taidoissa heikot tai vastuuntunnottomat, jotka yleensä paikkaavat omien tekemistens' puutteita nojaamalla toisiin, ailahtelevat näin ihmiskontaktien myötä näkökulmasta ja tilanteesta toiseen. Samantapaista aiheuttaa energianpuute: on uuvuttanut itsensä liiaksi ja niin toisten neuvot,mielipiteet yms pitävät jöötä väsyneen ja kenties nälkäisen ylitse, mikä esim. näkyy siinä, että kotia tullessa on tekemisten jälki, ilmapiiri niissä heikompi kuin yleensä, ei niin viihtyisä eikä toimiva vaan turaava.
Näin nämä ilmiöt eivät ole kaikilla samat samojen ihmisten kanssa tekemisissä ollessa eikä yksilöllökään aina samat. Ja näin ammatti, opinnot tms päivien päätekeminen näkyy olemuksessa vahvasti.

Ulkonäkö kuvastaa sitä mitä nyt tekee, ei esim. sukupuolta tai luonnetta

Kunkin ihmisen ulkonäkö kuvastelee tuota ihmistä samaan tapaan kuin muidenkin ulkonäkö heidän omia tekemisiään. Ei ole esim. päälle liimattua naisten tai miesten tyyliä ja ulkonäköä, tai tietyn luonteen, kansan tai rodun ulkonäköä ja tyyliä, vaan kunkin olemuksessa näkyy, mitä hän parhaillaan tekee, miten elelee, vaikka se olisi sukupuolityypillistä, jonkun luonteenlaadun tavallainen tekeminen tai jonkun kansan uomia vahvasti. Mutta ulkonäkö on tietenkin monimutkainen juttu. Joku voi esim. tavoitella miesmäistä tyyliä, toinen pyrkiä olemaan huomaavainen, kolmas olla välittämättä mistään, tai olla tokkurassa, valehdella, noudattaa ulkoa luettua, puuhata itse osaamaansa, turata, olla pahantahtoinen, purkaa kiukkuaan muihin, mennä masentuneena kotiinsa, tehdä olonsa mukavaksi, pitää jostakin, ym

28.12.2021   Suomalaisten sosiaalusen silmän puutteet ulkomaalaisten suhteen johtuvat kai yleensä siitä, ettei ole kerrottu, miten erilainen ja millainen heidän elämänpiirinsä, elämäntapansa, taitotasonsa, luonteenlaatunsa jne on heidän koyimaassaan suomenkieluseen Suomeen verrattuna. Eikä, että mitkä ovat kunkin ihmisen elämän pakolliset asiat ja missä muodossa, ja millainen elämä luotettavuuksineen ja luotettavuuden puutteineen sekä arvoineen ja uomineen siitä syntyy, esim eri ammateilla tai eri määrin ulkomaalaisilla. 

Pojat ja armeija, äidit ja lapset

Hlesingissä asuessani, kenties myöhemminkin, olen saanut osan aikaa vaikutelman, että pojat kasvatetaan jotenkin pieleen armeijan osalta, etenkin äidit kasvattavat niin, että mikä tahansa pahanteko olisi muka armeijamaista. Äideiltä kai puuttuu käsitys armeijamaisuudesta. He ajavat takaa sotilaan voimaa, joka on usein myös käytännön taitoja, sekä miesten kykyä miettiä armeijaan liittyviä asioita, mm uutisia ulkomailta. He toivovat, että mistä eivät selviä itse, voisivat sen näin lykätä miesten hoidettavaksi. Kuitenkin Savonlinnassa asuessani olen oppinut, että maanpuolustus on ihan eri asia, kysyy suojelemisen kykyä, joka vaatii mm sosiaalista silmää (jotta aseellinen puolustus toimisi mielekkäästi), minkä esteenä taas on, että kulttuuria halutaan ylläpitää, vaikka lähes kaikki olisivat alunperin ulkomaalaisia, ja idioottinäkökulma ainakin jatkaa urillaan, kun ei muuhun kykene, ja niin siitä oppivat muutkin.

Äideillä on kai taipumus paapoa, kaipaavat jälkikasvia, mutta jokin klishee laittaa heidät etsimään sitä omista lapsistaan. Ainakin silloin, kun lapset jo lähtevät maailmalle, paapominen ei tee enää hyvää, koska lapset halauavat omanlaisensa elämän. Semn sijaan ne nuoremman polven edustajat, jotka kaipaavat juuri sellaisia esikuvia vanhemmasta polvesta kuin nuo äiti ja isä, olisivat mieluusti paapottavina, hyötyisivät siitä ja suhde olisi sellainen äitiklisheemäinen kuin mitä kaivataankin, ja omilla aikuistuneilla lapsilla olisi vastaavasti esikuvat muualla omantyyppisessään elämässä.

Suomalaisten sosiaalisista taidoista

Käsittääkseni suomalaisilla ei yleensä ole heikot sosiaaliset taidot, vaan käsitys heikoista sosiaalisista taidoista syntyy siitä, kun esikuvat ovat paljon taitamattomampia kuin suomalaiset. Esim. sosiaalisen kanssakäymisen ei kuulu olla roolitettua, rooli ei ole taidon huipentuma vaan kopioimista, siis heikomman taitotason merkki, tai sitten esittämistä, mikä merkitsee,että ko henkilön väitteet sosiaalisen silmänsä osuvuudesta ovat silkkaa valhetta. Myöskään psykologit eivät ole sosiaalisissa taidfoissa ja sosiaaliselta silmältään yhtä eteviä kuin tavalliset suomalaiset, miehetkään, vaan heidän osaamisensa, silloin kun sitä on, on, että heilel on joku tavallinen ihminen kertonut, millaisesta asiasta toisten elämässä on ysymys tms, ihan tavallista osaamista, joka psykologin vihamielisyyden, tropiikin taustan tai näyttelijänammattiorientoituneisuuden vinkkelistä näyttää isolta viisaudelta, se kun ekrtoo ihmisten arjesta ja heidän arkisista elämänvalinnoistaan niin kuin elämää jakavat kanssaihmiset niitä ymmärtävät, mutta psykologilla tuosta ymmärryksestä jää vain hitunen ja hän on ymmällään, ja niin häneen nojautuvat ovat ymmöllään myöskin eivätkä ymmärrä sosiaalisia asioita yhtään niin hyvin kuin ovat tottuneet omin päin ymmärtämään, vaan etäiset heitotkin, että voisikohan olla sitä, ovat muka luotettavinta, mitä oystyy tavoittamaan.
Toinen syy suomalaisten sosiaalisten taitojen heikkouteenon, ettei ulkomaalaisista ole kerrottu rehellisesti. Suomalaiset arvostavat suomalaisen kulttuurin hyviä puolia. Jos muilla kansoilla ei ole tarjota tilalle mitään yhtä onnistunutta, niin sitä on hankala sanoa ääneen. Jos nyt ajatellaan, mitä ongelmia Suomessa on,niin moniko niistä on samantunnelmainen, samanlaisen vakuuttavuuden ja lojaaliuden ja sujuvuuden määrän jättävä kuin jonkin kehutun varmasti luotettavimmasta päästä olevana pidetyn ulkomann kehuttu piirre, esim. ruotsalaisten imagon taso on heikompi kuin suomalaisen arjen ja silti ruotsalainen imago on vain imago, eikä arki yllä heillä niin korkealle. Ja jos vaikka Ranskasta haluaisi kopioida jotakin heidän oikein hyvänä pityämäänsä, niin paljonko iloa yhteiskunnan toimivuuden kannalta on sillä, että voi ostaa aamulla patonkeja lähikaupasta? Mitä jää silloin huolehtimatta? Melkein kaikki jää huolehtimatta, oelttaisin. Ja jos sitten vcaikka Afrikka jää muiden jalkoihin, niin on heillä järki huono ja moraali olematon ja osoittautuu, että heidän näköaistinsakin on sumea, mihin siis persutaa maailman ymmärryst' todellisuudentajua, ja miten vähän säät opettavat siellä vastuun kantamista, asioiden huolehtimista, ja miten isosa osassa maailmaa on tuo ero Suomen säihin nähden, eli kenen harteille maailma jää, suomalaisten kai.

Miksi miehillä asepalvelus

Joskus tuntuu, että pojat tutustuvat niin nuorellä iällä siihen, että miehet suorittavat asepalveluksen ja sodan sattuessa puolustavat maata rintamalla, että he kai nuoruuttaan eivät oikein ymmärrä, että mitä ja miksi ja miksi se olisi oikein. Eli kyse on siitä, että elämässä jotkin olosuhteet ja elämänvalinat ovat parempia kuin toiset, ja niinpäniitä kannattaa vaalia, oikein isoja uhkia vastaan puolustaakin, jos vain pystyy. Yksi isoimmista elämänolosuhteista on, millaisessa yhteiskunnassa elämme, ja niinpä hyvää yhteiskuntajärjestystä, hyväntyyppisiä vallanpitäjiä kannattaa puolustaa, puolustaa niitä oman elämän asioita, joita pitää t'rkeimpinä, puolustaa esim. vihamielisiä vastaan. Yhteiskunnassa elää monta erilaista yksilöä. Niinpä yhdessä puolustettavat asiat ovat sellaisia, jotak ovat samat kaikille tai lähes kaikille. Ihan pikkujutuilla ei ole väliä, mutta elämänmahdollisuuksilla ja isoimmilla elämänolosuhteilla on. Miten sitten puolustetaan? Yksi keino on armeija. Toisia Suomessa arvostettuja keinoja ovat mm neuvottelutaidot, näkemystensä perustelemisen taito ym rauhanajan yhteiskunnan taidot. Naistenkin kuuluu puolustaa, mutta miehet yleensä haluavat asiat institutionaalisemmassa, järjestetyssä muodossa, ja osin siksi he myös tarvitsisivat lisää taitoja olla itsenäinen yksilö, yhteiskunnan jäsen, mihin toivotaan asepalveluksen tuoman itsenäisen elämän jakson aikuistavan. Mitä sitten on armeija? Mitä on olla sotilas? Ensimmäinen, mitä' pit'äisi huomata, on, että sotilaalla maanpuolustuksen mielessä ei rtarkoiteta tykinruokaa vaan elävää sotilasta. Maanpuolustuksen edellytyksenä on, että maata puolustavat sotilaat ovat sekä puolustustaitoisia että elossa, mikä tarkoittaa, että on puolustettava turvallisin tavoin ja toisaalta oltava arjessaan taitava eikä vain k'skyläinen, tykinruoka. Näin oletetaan tavoitteen olla kunnon sotilas olennaisesti parantavan elämäntaitoja, jotka usein nuorilla miehillä näyttävät olevan liian heikot. Mikä sitten on turvallinen strategia? Usein kai mies miettii, ettei kannata laittaa vastahankaan, jos on alakynnessä, mutta pikemminkin on kannattavaa liittoutua mahdollisimman ison joukon kanssa eikä vain ikävimpiuen vihollisten. Ulkomaalaisia on erimaalaisia eikä vain yksi omaa kansakuntaansa kannattava ulkomaat. Rauhanajan yhteistyö kokoaa näistä monta hyväö ratkaisua ymmärtävän suuren sivistyneen joukon, joka karttaa vastuuntunnottoman pahaatekeviä. Joillekin tämä kuitenkin maalaillaan niin, että ulkomaalaiset yrittivät sitä ja tätä ja siksi eivät kanna vastuuta, mutta ulkomaalaiset ovat oman kulttuurinsa tuotteita kuten suomalaisetkin jas yleensä kantavat vastuuta oman kulttuurinsa mukaisuudesta, sen noudattanisesta. Tärkeää on löytää kommunikaatioyhteys kulttuurien välille, ja sen tyyppi riippu osapuolista.
Vihamielisiä kansoja on: esim. ulkokultaiset sisällön totuudellisuuden laiminlyövät (ruotsalaiset) inhoavat sitä, kun puutteista huomautetaan ääneen ja ovat taidoissa heikompia, koska eivät satsaa niihin, paitsi ulkokultaisuudella (väite että Ry´uotsi olisi paras) peitettyyn pahantekoon & murhiin. Ulkokultaisuudesta seuraa pahantekoa siksi, että perustelut jäävät ymmärtämättä ja niin yksilön oma järki on paljon tyhmempi kuin ääneen kyllin helposti perustellen asioiden negatiivisistakin puolista keskustelevilla suomalaisilla.

3.11.2017   Kun tuo vaikuttaa jotenkin turhan tyhmältä ongelmalta tai väärinkäsitykseltä, niin onkohan siihen syynä osin miesten ruokavalio? Lainaan tähän parantamisyritelmäblogistani http://parantamisesta.blogspot.fi kohdasta 28. " Aivoveritulpan kaltaiset oireet mutta lievempinä, aivoveritulpan vaara kuin olisi syönyt liikaa leivonnaisia ym rasvaista ja se tuntuisi päässä tokkuraisuutena. Niin niihin auttaisi kai harrastaa sellaista vaativuuttaan paljon energiaa kuluttaaa ja oman aikansa vaativaa, mikä on jotenkin ylentävää ja pullakahvin arvoista kuten taide, uskonnosta oppiminen, luonnon viisaudesta oppiminen ja keskioikea kuten terveet ikiaikaiset elämäntavat, yhteisön hyvä toiminta ja tervehenkisyys vanhojen hyvien aikojen tapaan."

Nojaavuudesta, oppimisesta yms

Y,leensä ihmissuhteissa molemmat osapuolet eivät nojaa yhtä paljon toiseen osapuoleen eivätkä samalla tavoin. Suhde ei siis ole yhtä läheinen kummallekin. Tätä olisi katsottava kuin olisi kaksi suhdetta: jos olen hänelle noin läheinen, niin mitä saan tehdä. Jollen omasta puolestani ole niin läheiseen suhteeseen hänen kanssaan lähdössä, niin miten saan vapauteni ilman, että olen tajuttoman epäreilu. "Elä ja anna toisten elää" eli että elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti, on perusssääntö, jolla ihmissuhdesotkuja ratkoa. Ei siis ensisijassa ole suhde vaan ensi sijassa reilu peli ja vastuuntunto, toki terve järki ja tervehenkisyys myös edellytettyinä.
Ihminen ei yleensä opi läheisessä suhteessa niin hyvin kuin etäisessä ihailun myötä, koska läheisissä väleissä tulee paljon seuranpitämisen tyyppistä sosiaalista vaikutetta,jossa ihminen ikään kuin ui, kuin jossakin virrassa, eikä analysoi kaikkea niin tarkkaan, ei tee omia versioita mielekkäästi vaan pikemminkin ihan samaa tai periaatteella että eri muttei taidon ja toimeen tulemisen kannalta juuri hyvin. Siksi jos on iso taitotasoero jossakin mitä heikompitaitoinen juuri haluaisi oppia ja mitä olisi reilua hänelle opettaa, niin neuvo on arvokas muttei niin seurassa viihtyminen: suhde on silloin edelleen liian läheinen hyvään oppimisetäisyyteen nähden. Toki jos jotkut tulevat valtavan hyvin toimeen keskenään, niin he yleensä oppivat mys toistensa taitoja, mutta tekevät nuo jutut toisen siivellä eikä omien taitojen varassa, jotak pysyisivät elämässä mukana suhteesta riippumatta. Eli seuranpidon myötä ei kannata opettaa henkilölle, joka on allerginent yylillesi tms. en sijaan hänen pitäisi ottaa mallia tuntemattomista, joille ei oleallerginen, joihin päin ei esitä läheisiä välejä, vaan joide taidoista on kiinnostunut ja osaa nähdä, mistä elementeistä ne koostuvat ja miten eli itse lampsia perässä.

Taitavan vai tyhmän oikeudet

Joskus lapsena kismitti se, kun jotkut sukulaispojat olivat tyhmempiä ja saivat tehdä pieleen. Se tuntui ekstraoikeudelta, joka olisi kuulunut muillekin tai ei kellekään. Mutta näöin kokeneempana sanoisin, ettei ole sama, miten taitava virheet tekee, tehdäänkö ne tahallaan vai vahingossa. Jos jossakin porukassa tyhmä on johtoasemassa tai vaikkapa sosiaalisesti tai jonkin tekemisen kannalta keskeinen henkilö, niin jos hän yrittää kyllä oikeaan ja ottaa opikseen mutta tekee itse osan aikaa virheitä, niin kaikki muut kuitenkin pelaavat ok, tuovat oman panoksensa ja jps ovat kommunikaatioyhteyden päässä,niin saavat asemaa ansuionsa mukaan. Mutta jos vastaava asema on fiksulla, joka tekee tahallaan moisa virheitä pahantakonaan tai erivapautenaan, niin homman meininki ei ole että yritetään tosissaan, vaan pahantekoa ja laiskottelua on enemmän ja fiksu saattaa sabotoida asemaa muilta, jotak eivät tee moisia virheitä. Eli tilanne ei ole symmetrinen. Sen sijaan fiksulla pitäisi olla vapauksia, ennen kaikkea vapaus olla upoutumatta niin kovin ja käyttää paljon vähemmän aikaa tehtävistä suoriutumiseen, olla monialaisempi, näkemyksellisempi, vaativampia tehtäviä ottava yms.

Elintilan saamisesta perheessä ja parisuhteessa

Olen kuullut oman äitini ja myöhemmin muiden pienten lasten äitien sanovan, etteivät he saa tilaa omalle itselleen, yhtään, yht''n omalle elämälleen, jolleivät merkitse omia toiveitaan lasten toiveidensijalle, milloibn lapsille, etenkin kai kilteille lapsille käy huonosti, on vain äidin toiveet. Se tilanne kai syntyy lasten kanssa keskustellessa, kun puheenaiheena ovat lasten elämät ja lasten toiveet, niin jos äiti luulee, että siinä varsinaisina puheenaiheina olivat myös äidin ym ihmisten elämät, vaikkei ollut niitä siinä, vaan ne merkittiin viereen kohtaan muut aiheet tai läsnäolevien elämä muutoin. Se tarkoita, että äidin tarvitsisi jotenkin sijoittua sille kohdin, esim. vaihtaa tavallista istumapaikkaansa kotona sinne, vaan se on tapa merkitä keskustelussa aihe, jotta äiti saa omien toiveidensa ja taitojensa mukaan vapaasti itse järjestää oman elämänsä, ja siis elää sen missä elää, keskustelun puhekuplien paikoista erillisesti niin kuin käytännön taso yleensä on erillinen teoriasta ja teoria sanankäytöstä.
Lisäksi tässä voi olla se hankaluus, että kun isä tulee kesken kaiken paikalle, niin hän ohittaa äidinkin elämän mukamas jo keskusteltuna aiheena, vaikka äidin vasta piti ryhtyä miettimään sitä. Hänen oletetaan aikatauluttavan sen oman arkijärkensä tavalla eik'keskusteluissa käytetyillä muiden teotriaperspektiiveillä, joilla vain viitataan käytännön elkämään eikä säädellä sitä tarkkaan vaan vain luodaan tilaa elämille. Yleistämisen kyky olisi tässä äidillä tärkeää pitää mukana: turvata sivistyksen mukaiseen teoriaperspektiiviin ja tervehenkisyyteen saadakseen tuilaa itselleen siellä, missä muiden toiveet on erikseen mainittu. Tsääs pitää musitaa, ettei äidin tilanne ole symmetrinen lasten tilanteisiin nähden, sillä äiti on valtaa käyttävä taho ja laposet taas ikään kuin pyynnön voimalla mukana, jolloin lapset eivät pysty laittamaan huolimattomasti lausuttuja äidin toiveita omalle tervehenkiselle paikalleen vaan ainakin kilttilapsi menee lyttyyn.

Sosiaalisia taitoja oppii tekemisistä, ei sosiaalisuudesta

Ihmisten ymmärtäminen käy oman elämänkokemuksen valossa parhaiten. Siinä on olennaista, että on tehnyt käytännössä erilaisia puuhia. Ihmisten ymmärtäminen ei rakennu sosiaalisuuden varaan. Asiatekstin lukeminen tai käytännön juttujen huolehtiminen tuo elämänkokemusta, jolla ymmärtää ihmisiä, ei ihmisten kanssa jutustelu ja ihmisten manipuloiminen tai sosiaalisuuskaan.
Tekemisistyä oppii ymmärtämään tekemisiä yleensä: On takelteluja, epäonnistumisia, onnistumisia, justeeraamisia, miettimisen tarpeita, hyvin sujuvia tekemisiä ja tekemisentapoja ja huonosti sujuvia tekemisiä ja tekemisentapoja, uuden oppimista, vanhan varaan rakentamista, levon tarvetta, tauon paikkoja, väsymystä, puhtia, kiinnostusta ja kiinnostuksen puutetta, motivoituneisuutta, korjaamista, työn saamista valmiiksi, avun tarvetta työtehtävään ilman sosiaalista nojaavuutta, asiakommunikaatiota, miettimistä, muiden taitojen hyödyntämistä, vapaa-ajan vaikutusta työhön, yms.
Usein ihminen eiole pulassa vaan kaipaa jotakin asiatason tukea, esim. bussilipun tms.
Ihminen joka ei tee asiatason juttuja alkaa usein manipuloida ihmisiä kuin nämä olisivat esineitä, muttereita, joita vääntää, pelikortteja, joilla pelata tms. Sellainen,joka tekee paljon asiatason juttuja tervehenkisesti, ymmärtää usein toisten elämäntilanteita ja miten niitä voisi parantaa.

 * * *

17.1.2018    Sosiaalista silmää parantaa myötäelävä sosiaalisuus ja maisemakatse: noin hän elää tuossa maisemassa. Se on eri asia kuin vihamielinen, joka ei ole yhtä mieltä toisen elämän mielekkyyksistä ja hänen tavoitteidensa ansaitsemasta tilasta.
Sosiaalinen silmäni oli parhaimmillaan, kun vaihdoin opiskelualaa ja ammattia, sillä silloin saatoin nähdä, kuka oli mietnkin omillaan valinnoissaan ja kuka pääsi mitenkin vapaasti valitsemaan. Eli spontaanit isot elämänvalinnat mahdollisina arjessa paramntavat silmää kaavamaiseen elämään verrattuna. Samoin elämänviisaus ja tervehenkisyys ovat tärkeitä, jotta näkisi, millaiset valinnat onnistuvat mitenkin ja miksi.
Omista mieliteoista ja arvostuksista nousevat harrastusvalinnat ja kokemus noista harrastuksista opettavat eri elämänalueiden taitoja ja niiden oppimista, niiden meininkiä ja niin jos niitä on vuosien kuluessa ainakin muutama, niin voi jo verrata useampaa elämänalaa, ymmärtää niiden harrastajien ulkonäköä, elämänpiiriä, lahjakkuuden luonnetta, taitojen oppimisen tapaa, alojen eroja yms.

Sosiaalisuus on järjellä ymmärrettävä elämänalue

Sosiaalisuus ei ole järjestä riippumaton elämänalue, vaan sosiaalisissa jutuissa ja sosiaalisuuden ymmärtämisessä tarvitaan paljon järkeä. Ihmisten teot riippuvat siitä, mitä he toivovat elämässään, mitkä heidän taitonsa ja tilannekuvansa ovat ja millaista lähestymistapaa & mukavuusaluetta he kullakin elämänalueella käyttävät. Näiden hahmottaminen ja niiden vaikutuksen ymmärtäminen ja ihmisten välisten erojen hahmottaminen näissä vaikutuksineen ovat pitkälti järjen alaa.
Jos sosiaalisuus tais eksuaalisuus joskus vaikuttaa epäobjektiiviselta, johtuu se yleensä siitä, että näiden elämänalueiden tyypilliseksi henkilöksi on valittu joku joka oikeasti vastustaa niitä. Esim. rakkaus ei ole irrationaalista vaan jos joku ei halua olla jonkun kanssa tai haluaa vain välineenä johonkin muttei oikeasti, niin hän keksii kaikenlaisia tekosyitä muuten motivoiduille tempauksilleen. Rakkaussuhde on ihan erilainen juttu. Vastaavasti sosiaalisuudessa ei tyypillinen henkilö ole joku joka haluaa sinusta eroon mutta asemaa ja on siksi muodollinen, vaan joku, jonka kanssa olet samoin harrastunut, tulet luonnostasi juttuun sen muutaman lauseen tai enemmänkin, mitä luonnostaan olet tekemisissä jonkin aiheen opuitteissa.

Naisten piirteistä

Monet kyllä tuntuvat tajuavan, millaisia miehet ovat, mutta kaikki eivät osaa arvioida naisia vaan niputtavat nämä päätömästi yhdeksi nipuksi kuin kaikki käyttäytyisivät samalla tavoin ja olisivat yhtä taitavia.
Naisilla on joukko yleisiä piiteitä, ei joka naisella samat eivätkä samatkaan piirteet yleensä eri naisilla yhtä vahvoina. Naisten piirteitä ovat mm
tuntevuus, positiivisten tunteiden muakisuus, elämänviisaus, taito saada elintilaa, paapovaisuus, sivistyksen arvostaminen, sivistyneisyys, hyvä ymmärrys, ymmärrys tunteiden roolista elämässä, toisten huomioon ottaminen, valehtelu, manipulointi, meikkaus, näytteleminen, pahanteko, miesmallisen perspektiivin arvostaminen sitä itse noudattamatta, kauniista ikävään päin tehdyt ulkonäön vastaiset pahanteot, aseman tavoittelu hyvyyden, tuntevuuden, elämänviisauden, suuren taidon tms avulla ja niillä, joilla ei noita hyveit ole ainakaan koko aikaa käytöksessään myös sen käyttäminen väärin, toisten nokkiminen, kiinnostus vaatteisiin ja sosiaalisiin luokituksiin, näppäryys, hyvä hienomotoriikka, kommunikaatiotaidot, opeustaidot, yhteisön huolehtiminen hyvälle tolalle, kauneudenhoito joko lavastuksena tai siisteyden, taidon ja tunteidenmukaisuuden kaipuuna, musiikki, maalaaminen, elämänmenosta juttelu, taidot, ym
Nämä ovat tavallisia piirteitä, sellaisina arvioitavia eivätkä jonkin mystisen naiseuden osina. Yleistä on, että yksi tai useampi nainen pyrkii saamaan itselleen luokituksen taitavaksi, elämänviisaaksi tms vaattein, muodollisin valhein, meikkaamalla, lavastamalla sitä, millainen kukin on, tms ja käyttämään sen aseman sitten moraalittomammin kuin mitäsen myöntämisperusteet edellyttäisivät.