Poikien ym nuoremman polven hyvä- tai huonotapaisuudesta

On kai klishee, että äiti ja isä kasvattavat lapset, ja tavallaan voihan se olla niinkin, kun nuorista lapsista on kysymys. Mutta sitten, jos lapsi on jo teini tai varkaisteini, niin nuo klisheet johtavat harhaan. Äiti ja isä eivät enää ole niin paljon kaikessa taitavampi, vaan nuori katsoo jo itse omaan aikuiseen elämäänsä päin. Siinä hänellä on apuna se, mitä koulussa kerrotaan nuorten ihmisten elämänmahdollisuuksista, mm ammatinvalinnasta. Ja siinä hänellä ovat kumppaneinaan toiset suunnilleen samanikäiset, ja  etenkin on apua vuotta tai korkeintaan muutamaa vanhemmista nuorista, sillä he osaavat jo vähän paremmin ja eidäm valintojaan ja tekemisiään vertailemalla voi saada tietoa omista valinnanmahdollisuuksista, omaan haaveammattiin päin vievistä teistä ja muiden ammattien taidoista ja niiden valinnoista. Niin sisaruksistakin voi olla enemmän iloa kuin jo tuosta ikäkaudesta vieraantuneista vanhemmista, jotka eivät jaksa kunnolla muistaa, mitä itsenäisyyttä ja mitä tukea ikä vaati, ja joiden haaveammatit olivat erilaiset, jotka siis valitsivat eri tien ja eri mieltymykset. Muut nuoret sen sijaan itse ovat samassa valintatilanteessa, ja niin he yrittävät jotakin samntapaista mutta yleensä eri ammattiin päin. On hyvä, että on eri taitojakin ja etenkin nä'kemystä' arvojen tärkeydestä, miten niillä vaalitaan asioita, mutta se suurin omistautuminen, suurin identiteetti ja opiskelu- työ- ym paikkojen vaöinta on juuri omien haaveammattien ja haavetekemisten mukaan valittava, tiedostaen, että lapsuusympäristö jää taa ja alkaa oma aikuinen elämä.