Suomalaisten sosiaalisista taidoista

Käsittääkseni suomalaisilla ei yleensä ole heikot sosiaaliset taidot, vaan käsitys heikoista sosiaalisista taidoista syntyy siitä, kun esikuvat ovat paljon taitamattomampia kuin suomalaiset. Esim. sosiaalisen kanssakäymisen ei kuulu olla roolitettua, rooli ei ole taidon huipentuma vaan kopioimista, siis heikomman taitotason merkki, tai sitten esittämistä, mikä merkitsee,että ko henkilön väitteet sosiaalisen silmänsä osuvuudesta ovat silkkaa valhetta. Myöskään psykologit eivät ole sosiaalisissa taidfoissa ja sosiaaliselta silmältään yhtä eteviä kuin tavalliset suomalaiset, miehetkään, vaan heidän osaamisensa, silloin kun sitä on, on, että heilel on joku tavallinen ihminen kertonut, millaisesta asiasta toisten elämässä on ysymys tms, ihan tavallista osaamista, joka psykologin vihamielisyyden, tropiikin taustan tai näyttelijänammattiorientoituneisuuden vinkkelistä näyttää isolta viisaudelta, se kun ekrtoo ihmisten arjesta ja heidän arkisista elämänvalinnoistaan niin kuin elämää jakavat kanssaihmiset niitä ymmärtävät, mutta psykologilla tuosta ymmärryksestä jää vain hitunen ja hän on ymmällään, ja niin häneen nojautuvat ovat ymmöllään myöskin eivätkä ymmärrä sosiaalisia asioita yhtään niin hyvin kuin ovat tottuneet omin päin ymmärtämään, vaan etäiset heitotkin, että voisikohan olla sitä, ovat muka luotettavinta, mitä oystyy tavoittamaan.
Toinen syy suomalaisten sosiaalisten taitojen heikkouteenon, ettei ulkomaalaisista ole kerrottu rehellisesti. Suomalaiset arvostavat suomalaisen kulttuurin hyviä puolia. Jos muilla kansoilla ei ole tarjota tilalle mitään yhtä onnistunutta, niin sitä on hankala sanoa ääneen. Jos nyt ajatellaan, mitä ongelmia Suomessa on,niin moniko niistä on samantunnelmainen, samanlaisen vakuuttavuuden ja lojaaliuden ja sujuvuuden määrän jättävä kuin jonkin kehutun varmasti luotettavimmasta päästä olevana pidetyn ulkomann kehuttu piirre, esim. ruotsalaisten imagon taso on heikompi kuin suomalaisen arjen ja silti ruotsalainen imago on vain imago, eikä arki yllä heillä niin korkealle. Ja jos vaikka Ranskasta haluaisi kopioida jotakin heidän oikein hyvänä pityämäänsä, niin paljonko iloa yhteiskunnan toimivuuden kannalta on sillä, että voi ostaa aamulla patonkeja lähikaupasta? Mitä jää silloin huolehtimatta? Melkein kaikki jää huolehtimatta, oelttaisin. Ja jos sitten vcaikka Afrikka jää muiden jalkoihin, niin on heillä järki huono ja moraali olematon ja osoittautuu, että heidän näköaistinsakin on sumea, mihin siis persutaa maailman ymmärryst' todellisuudentajua, ja miten vähän säät opettavat siellä vastuun kantamista, asioiden huolehtimista, ja miten isosa osassa maailmaa on tuo ero Suomen säihin nähden, eli kenen harteille maailma jää, suomalaisten kai.

Miksi miehillä asepalvelus

Joskus tuntuu, että pojat tutustuvat niin nuorellä iällä siihen, että miehet suorittavat asepalveluksen ja sodan sattuessa puolustavat maata rintamalla, että he kai nuoruuttaan eivät oikein ymmärrä, että mitä ja miksi ja miksi se olisi oikein. Eli kyse on siitä, että elämässä jotkin olosuhteet ja elämänvalinat ovat parempia kuin toiset, ja niinpäniitä kannattaa vaalia, oikein isoja uhkia vastaan puolustaakin, jos vain pystyy. Yksi isoimmista elämänolosuhteista on, millaisessa yhteiskunnassa elämme, ja niinpä hyvää yhteiskuntajärjestystä, hyväntyyppisiä vallanpitäjiä kannattaa puolustaa, puolustaa niitä oman elämän asioita, joita pitää t'rkeimpinä, puolustaa esim. vihamielisiä vastaan. Yhteiskunnassa elää monta erilaista yksilöä. Niinpä yhdessä puolustettavat asiat ovat sellaisia, jotak ovat samat kaikille tai lähes kaikille. Ihan pikkujutuilla ei ole väliä, mutta elämänmahdollisuuksilla ja isoimmilla elämänolosuhteilla on. Miten sitten puolustetaan? Yksi keino on armeija. Toisia Suomessa arvostettuja keinoja ovat mm neuvottelutaidot, näkemystensä perustelemisen taito ym rauhanajan yhteiskunnan taidot. Naistenkin kuuluu puolustaa, mutta miehet yleensä haluavat asiat institutionaalisemmassa, järjestetyssä muodossa, ja osin siksi he myös tarvitsisivat lisää taitoja olla itsenäinen yksilö, yhteiskunnan jäsen, mihin toivotaan asepalveluksen tuoman itsenäisen elämän jakson aikuistavan. Mitä sitten on armeija? Mitä on olla sotilas? Ensimmäinen, mitä' pit'äisi huomata, on, että sotilaalla maanpuolustuksen mielessä ei rtarkoiteta tykinruokaa vaan elävää sotilasta. Maanpuolustuksen edellytyksenä on, että maata puolustavat sotilaat ovat sekä puolustustaitoisia että elossa, mikä tarkoittaa, että on puolustettava turvallisin tavoin ja toisaalta oltava arjessaan taitava eikä vain k'skyläinen, tykinruoka. Näin oletetaan tavoitteen olla kunnon sotilas olennaisesti parantavan elämäntaitoja, jotka usein nuorilla miehillä näyttävät olevan liian heikot. Mikä sitten on turvallinen strategia? Usein kai mies miettii, ettei kannata laittaa vastahankaan, jos on alakynnessä, mutta pikemminkin on kannattavaa liittoutua mahdollisimman ison joukon kanssa eikä vain ikävimpiuen vihollisten. Ulkomaalaisia on erimaalaisia eikä vain yksi omaa kansakuntaansa kannattava ulkomaat. Rauhanajan yhteistyö kokoaa näistä monta hyväö ratkaisua ymmärtävän suuren sivistyneen joukon, joka karttaa vastuuntunnottoman pahaatekeviä. Joillekin tämä kuitenkin maalaillaan niin, että ulkomaalaiset yrittivät sitä ja tätä ja siksi eivät kanna vastuuta, mutta ulkomaalaiset ovat oman kulttuurinsa tuotteita kuten suomalaisetkin jas yleensä kantavat vastuuta oman kulttuurinsa mukaisuudesta, sen noudattanisesta. Tärkeää on löytää kommunikaatioyhteys kulttuurien välille, ja sen tyyppi riippu osapuolista.
Vihamielisiä kansoja on: esim. ulkokultaiset sisällön totuudellisuuden laiminlyövät (ruotsalaiset) inhoavat sitä, kun puutteista huomautetaan ääneen ja ovat taidoissa heikompia, koska eivät satsaa niihin, paitsi ulkokultaisuudella (väite että Ry´uotsi olisi paras) peitettyyn pahantekoon & murhiin. Ulkokultaisuudesta seuraa pahantekoa siksi, että perustelut jäävät ymmärtämättä ja niin yksilön oma järki on paljon tyhmempi kuin ääneen kyllin helposti perustellen asioiden negatiivisistakin puolista keskustelevilla suomalaisilla.

3.11.2017   Kun tuo vaikuttaa jotenkin turhan tyhmältä ongelmalta tai väärinkäsitykseltä, niin onkohan siihen syynä osin miesten ruokavalio? Lainaan tähän parantamisyritelmäblogistani http://parantamisesta.blogspot.fi kohdasta 28. " Aivoveritulpan kaltaiset oireet mutta lievempinä, aivoveritulpan vaara kuin olisi syönyt liikaa leivonnaisia ym rasvaista ja se tuntuisi päässä tokkuraisuutena. Niin niihin auttaisi kai harrastaa sellaista vaativuuttaan paljon energiaa kuluttaaa ja oman aikansa vaativaa, mikä on jotenkin ylentävää ja pullakahvin arvoista kuten taide, uskonnosta oppiminen, luonnon viisaudesta oppiminen ja keskioikea kuten terveet ikiaikaiset elämäntavat, yhteisön hyvä toiminta ja tervehenkisyys vanhojen hyvien aikojen tapaan."

Nojaavuudesta, oppimisesta yms

Y,leensä ihmissuhteissa molemmat osapuolet eivät nojaa yhtä paljon toiseen osapuoleen eivätkä samalla tavoin. Suhde ei siis ole yhtä läheinen kummallekin. Tätä olisi katsottava kuin olisi kaksi suhdetta: jos olen hänelle noin läheinen, niin mitä saan tehdä. Jollen omasta puolestani ole niin läheiseen suhteeseen hänen kanssaan lähdössä, niin miten saan vapauteni ilman, että olen tajuttoman epäreilu. "Elä ja anna toisten elää" eli että elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti, on perusssääntö, jolla ihmissuhdesotkuja ratkoa. Ei siis ensisijassa ole suhde vaan ensi sijassa reilu peli ja vastuuntunto, toki terve järki ja tervehenkisyys myös edellytettyinä.
Ihminen ei yleensä opi läheisessä suhteessa niin hyvin kuin etäisessä ihailun myötä, koska läheisissä väleissä tulee paljon seuranpitämisen tyyppistä sosiaalista vaikutetta,jossa ihminen ikään kuin ui, kuin jossakin virrassa, eikä analysoi kaikkea niin tarkkaan, ei tee omia versioita mielekkäästi vaan pikemminkin ihan samaa tai periaatteella että eri muttei taidon ja toimeen tulemisen kannalta juuri hyvin. Siksi jos on iso taitotasoero jossakin mitä heikompitaitoinen juuri haluaisi oppia ja mitä olisi reilua hänelle opettaa, niin neuvo on arvokas muttei niin seurassa viihtyminen: suhde on silloin edelleen liian läheinen hyvään oppimisetäisyyteen nähden. Toki jos jotkut tulevat valtavan hyvin toimeen keskenään, niin he yleensä oppivat mys toistensa taitoja, mutta tekevät nuo jutut toisen siivellä eikä omien taitojen varassa, jotak pysyisivät elämässä mukana suhteesta riippumatta. Eli seuranpidon myötä ei kannata opettaa henkilölle, joka on allerginent yylillesi tms. en sijaan hänen pitäisi ottaa mallia tuntemattomista, joille ei oleallerginen, joihin päin ei esitä läheisiä välejä, vaan joide taidoista on kiinnostunut ja osaa nähdä, mistä elementeistä ne koostuvat ja miten eli itse lampsia perässä.

Taitavan vai tyhmän oikeudet

Joskus lapsena kismitti se, kun jotkut sukulaispojat olivat tyhmempiä ja saivat tehdä pieleen. Se tuntui ekstraoikeudelta, joka olisi kuulunut muillekin tai ei kellekään. Mutta näöin kokeneempana sanoisin, ettei ole sama, miten taitava virheet tekee, tehdäänkö ne tahallaan vai vahingossa. Jos jossakin porukassa tyhmä on johtoasemassa tai vaikkapa sosiaalisesti tai jonkin tekemisen kannalta keskeinen henkilö, niin jos hän yrittää kyllä oikeaan ja ottaa opikseen mutta tekee itse osan aikaa virheitä, niin kaikki muut kuitenkin pelaavat ok, tuovat oman panoksensa ja jps ovat kommunikaatioyhteyden päässä,niin saavat asemaa ansuionsa mukaan. Mutta jos vastaava asema on fiksulla, joka tekee tahallaan moisa virheitä pahantakonaan tai erivapautenaan, niin homman meininki ei ole että yritetään tosissaan, vaan pahantekoa ja laiskottelua on enemmän ja fiksu saattaa sabotoida asemaa muilta, jotak eivät tee moisia virheitä. Eli tilanne ei ole symmetrinen. Sen sijaan fiksulla pitäisi olla vapauksia, ennen kaikkea vapaus olla upoutumatta niin kovin ja käyttää paljon vähemmän aikaa tehtävistä suoriutumiseen, olla monialaisempi, näkemyksellisempi, vaativampia tehtäviä ottava yms.

Elintilan saamisesta perheessä ja parisuhteessa

Olen kuullut oman äitini ja myöhemmin muiden pienten lasten äitien sanovan, etteivät he saa tilaa omalle itselleen, yhtään, yht''n omalle elämälleen, jolleivät merkitse omia toiveitaan lasten toiveidensijalle, milloibn lapsille, etenkin kai kilteille lapsille käy huonosti, on vain äidin toiveet. Se tilanne kai syntyy lasten kanssa keskustellessa, kun puheenaiheena ovat lasten elämät ja lasten toiveet, niin jos äiti luulee, että siinä varsinaisina puheenaiheina olivat myös äidin ym ihmisten elämät, vaikkei ollut niitä siinä, vaan ne merkittiin viereen kohtaan muut aiheet tai läsnäolevien elämä muutoin. Se tarkoita, että äidin tarvitsisi jotenkin sijoittua sille kohdin, esim. vaihtaa tavallista istumapaikkaansa kotona sinne, vaan se on tapa merkitä keskustelussa aihe, jotta äiti saa omien toiveidensa ja taitojensa mukaan vapaasti itse järjestää oman elämänsä, ja siis elää sen missä elää, keskustelun puhekuplien paikoista erillisesti niin kuin käytännön taso yleensä on erillinen teoriasta ja teoria sanankäytöstä.
Lisäksi tässä voi olla se hankaluus, että kun isä tulee kesken kaiken paikalle, niin hän ohittaa äidinkin elämän mukamas jo keskusteltuna aiheena, vaikka äidin vasta piti ryhtyä miettimään sitä. Hänen oletetaan aikatauluttavan sen oman arkijärkensä tavalla eik'keskusteluissa käytetyillä muiden teotriaperspektiiveillä, joilla vain viitataan käytännön elkämään eikä säädellä sitä tarkkaan vaan vain luodaan tilaa elämille. Yleistämisen kyky olisi tässä äidillä tärkeää pitää mukana: turvata sivistyksen mukaiseen teoriaperspektiiviin ja tervehenkisyyteen saadakseen tuilaa itselleen siellä, missä muiden toiveet on erikseen mainittu. Tsääs pitää musitaa, ettei äidin tilanne ole symmetrinen lasten tilanteisiin nähden, sillä äiti on valtaa käyttävä taho ja laposet taas ikään kuin pyynnön voimalla mukana, jolloin lapset eivät pysty laittamaan huolimattomasti lausuttuja äidin toiveita omalle tervehenkiselle paikalleen vaan ainakin kilttilapsi menee lyttyyn.

Sosiaalisia taitoja oppii tekemisistä, ei sosiaalisuudesta

Ihmisten ymmärtäminen käy oman elämänkokemuksen valossa parhaiten. Siinä on olennaista, että on tehnyt käytännössä erilaisia puuhia. Ihmisten ymmärtäminen ei rakennu sosiaalisuuden varaan. Asiatekstin lukeminen tai käytännön juttujen huolehtiminen tuo elämänkokemusta, jolla ymmärtää ihmisiä, ei ihmisten kanssa jutustelu ja ihmisten manipuloiminen tai sosiaalisuuskaan.
Tekemisistyä oppii ymmärtämään tekemisiä yleensä: On takelteluja, epäonnistumisia, onnistumisia, justeeraamisia, miettimisen tarpeita, hyvin sujuvia tekemisiä ja tekemisentapoja ja huonosti sujuvia tekemisiä ja tekemisentapoja, uuden oppimista, vanhan varaan rakentamista, levon tarvetta, tauon paikkoja, väsymystä, puhtia, kiinnostusta ja kiinnostuksen puutetta, motivoituneisuutta, korjaamista, työn saamista valmiiksi, avun tarvetta työtehtävään ilman sosiaalista nojaavuutta, asiakommunikaatiota, miettimistä, muiden taitojen hyödyntämistä, vapaa-ajan vaikutusta työhön, yms.
Usein ihminen eiole pulassa vaan kaipaa jotakin asiatason tukea, esim. bussilipun tms.
Ihminen joka ei tee asiatason juttuja alkaa usein manipuloida ihmisiä kuin nämä olisivat esineitä, muttereita, joita vääntää, pelikortteja, joilla pelata tms. Sellainen,joka tekee paljon asiatason juttuja tervehenkisesti, ymmärtää usein toisten elämäntilanteita ja miten niitä voisi parantaa.

 * * *

17.1.2018    Sosiaalista silmää parantaa myötäelävä sosiaalisuus ja maisemakatse: noin hän elää tuossa maisemassa. Se on eri asia kuin vihamielinen, joka ei ole yhtä mieltä toisen elämän mielekkyyksistä ja hänen tavoitteidensa ansaitsemasta tilasta.
Sosiaalinen silmäni oli parhaimmillaan, kun vaihdoin opiskelualaa ja ammattia, sillä silloin saatoin nähdä, kuka oli mietnkin omillaan valinnoissaan ja kuka pääsi mitenkin vapaasti valitsemaan. Eli spontaanit isot elämänvalinnat mahdollisina arjessa paramntavat silmää kaavamaiseen elämään verrattuna. Samoin elämänviisaus ja tervehenkisyys ovat tärkeitä, jotta näkisi, millaiset valinnat onnistuvat mitenkin ja miksi.
Omista mieliteoista ja arvostuksista nousevat harrastusvalinnat ja kokemus noista harrastuksista opettavat eri elämänalueiden taitoja ja niiden oppimista, niiden meininkiä ja niin jos niitä on vuosien kuluessa ainakin muutama, niin voi jo verrata useampaa elämänalaa, ymmärtää niiden harrastajien ulkonäköä, elämänpiiriä, lahjakkuuden luonnetta, taitojen oppimisen tapaa, alojen eroja yms.

Sosiaalisuus on järjellä ymmärrettävä elämänalue

Sosiaalisuus ei ole järjestä riippumaton elämänalue, vaan sosiaalisissa jutuissa ja sosiaalisuuden ymmärtämisessä tarvitaan paljon järkeä. Ihmisten teot riippuvat siitä, mitä he toivovat elämässään, mitkä heidän taitonsa ja tilannekuvansa ovat ja millaista lähestymistapaa & mukavuusaluetta he kullakin elämänalueella käyttävät. Näiden hahmottaminen ja niiden vaikutuksen ymmärtäminen ja ihmisten välisten erojen hahmottaminen näissä vaikutuksineen ovat pitkälti järjen alaa.
Jos sosiaalisuus tais eksuaalisuus joskus vaikuttaa epäobjektiiviselta, johtuu se yleensä siitä, että näiden elämänalueiden tyypilliseksi henkilöksi on valittu joku joka oikeasti vastustaa niitä. Esim. rakkaus ei ole irrationaalista vaan jos joku ei halua olla jonkun kanssa tai haluaa vain välineenä johonkin muttei oikeasti, niin hän keksii kaikenlaisia tekosyitä muuten motivoiduille tempauksilleen. Rakkaussuhde on ihan erilainen juttu. Vastaavasti sosiaalisuudessa ei tyypillinen henkilö ole joku joka haluaa sinusta eroon mutta asemaa ja on siksi muodollinen, vaan joku, jonka kanssa olet samoin harrastunut, tulet luonnostasi juttuun sen muutaman lauseen tai enemmänkin, mitä luonnostaan olet tekemisissä jonkin aiheen opuitteissa.

Naisten piirteistä

Monet kyllä tuntuvat tajuavan, millaisia miehet ovat, mutta kaikki eivät osaa arvioida naisia vaan niputtavat nämä päätömästi yhdeksi nipuksi kuin kaikki käyttäytyisivät samalla tavoin ja olisivat yhtä taitavia.
Naisilla on joukko yleisiä piiteitä, ei joka naisella samat eivätkä samatkaan piirteet yleensä eri naisilla yhtä vahvoina. Naisten piirteitä ovat mm
tuntevuus, positiivisten tunteiden muakisuus, elämänviisaus, taito saada elintilaa, paapovaisuus, sivistyksen arvostaminen, sivistyneisyys, hyvä ymmärrys, ymmärrys tunteiden roolista elämässä, toisten huomioon ottaminen, valehtelu, manipulointi, meikkaus, näytteleminen, pahanteko, miesmallisen perspektiivin arvostaminen sitä itse noudattamatta, kauniista ikävään päin tehdyt ulkonäön vastaiset pahanteot, aseman tavoittelu hyvyyden, tuntevuuden, elämänviisauden, suuren taidon tms avulla ja niillä, joilla ei noita hyveit ole ainakaan koko aikaa käytöksessään myös sen käyttäminen väärin, toisten nokkiminen, kiinnostus vaatteisiin ja sosiaalisiin luokituksiin, näppäryys, hyvä hienomotoriikka, kommunikaatiotaidot, opeustaidot, yhteisön huolehtiminen hyvälle tolalle, kauneudenhoito joko lavastuksena tai siisteyden, taidon ja tunteidenmukaisuuden kaipuuna, musiikki, maalaaminen, elämänmenosta juttelu, taidot, ym
Nämä ovat tavallisia piirteitä, sellaisina arvioitavia eivätkä jonkin mystisen naiseuden osina. Yleistä on, että yksi tai useampi nainen pyrkii saamaan itselleen luokituksen taitavaksi, elämänviisaaksi tms vaattein, muodollisin valhein, meikkaamalla, lavastamalla sitä, millainen kukin on, tms ja käyttämään sen aseman sitten moraalittomammin kuin mitäsen myöntämisperusteet edellyttäisivät.

Yleistämisen taito ihmisiin liittyvissä kysymyksissä ja objektiivisen ajattelun kyky

Lainasin kirjastosta kirjan pomoista ja toisen vähemmistöjen oikeuksista. Molemmissa aihepiireissä on jonkun huonon akateemisen ajattelukyvyn omaavan taitpumusta luokitella kamala määrä aivan erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä samaan lokeroon niin, että lokeron jotkin piirteet ovat joltakin yksilöltä tai ryhmältä nmallista kopioituja ja toiset toisilta, mutteivät koko ryhmältä, ja niin soveltaminen menee pieleen, kun yksilöt ja ryhmät ovat erilaisia. Tähän on syynä objektiivisen ajattelun kyvyn heikkous ja elämänkokemuksen puute. Tarvitaan laajempi objektiivinen ajattelukyky, jolla tehdä sellaisia jaotteluja ja luokituksia, joita filosofian alan keskustelun selkittäminen varmasti objektiiviseksi vaatii. Kaikkien ajattelukyky ei tähän yllä eikä nuoremman väen sosiaalisen kokemuksen määrä, mutta itse ainakin osaisin tähän jotakin malliksi tehdä laajemman elämänkokemukseni ja objektiivisenmaailmankuvani avulla.
Pomoja käsittelevän kirjan otsikoihin ensin kommentoisin: Miten pomon roolia voi selkeyttää? -> Pomo paapoja, siis tyypillinen naisihminen, joka saa ryhmän toimimaan hyvin yhteen, tai sitten vuosikymmeniä vanhemman ihmisen taitotason tapaan isoisämäisesti huolehtimassa nuorempien erilaiset tarpeet, sekä työn tekemisen että kehittymisen että yhteiskunnan toiminnan että sitä tukevan ymmärryksen ja toisaalta viihtyvyyden, jaksavaisuuden ja vapauden vaiuhtaa sen mukaan, mihin sopii. Tai sitten pomo on kellokone, kenties opetustaitoinen mutta lähinnä työvaiheiden huolehtimisesta vastaava ilman kummempia taitoja muuta kuin työnteko ja opetrus.
Mikä ihmeen (yrityksen) strategia? -> Ajattele yritysträ/työpaikkaa joulupukinpajana: se haluaa huolehtia jonkun asian aihepiirin hyvälle tolalle kivasti ja toimivasti, tehokkaan mielekkäästi työtä tehden, haaveiden tasolle työn tavoitteissa ja toetutuksessakin yltäen, ja mahdollisesti tulevaisuudessa uusia elementtejä työnkuvaan lisäten ja joistakin vanhoista urakoista eroon kasvaen.

Luin myös vähän kirjaa vähemmistöryhmien ohkeuksista. Sen alussa tuumittiin Venäjän jyräävän alleen ympäröivät pienemmätkansat, ihan samaan tyyliin kuin alkuperäiskansojen yhteydessä puhutaan kaivosyhtiöiden vallasta. Alkuperäiskansojen suhteen en ole koskaan ymmärtänyt, mistä ongelma tulee, mutta tuon näkökulman alkeellisuudesta setuntuisi tulevan: kuvataan vain ongelma ja ikään kuin julistetaan se maailman laiksi, osaamatta siihen sivistyneitä ratkaisuja. Mutta koulu juuri pyrkii opettamaan sellaisia ratkaisuja kaikille, ja sanomalehdet, yleisradio, kirjat, taide, uskontokin tukemaan niitä. Mutta alkuperäiskansat eivät elä elämäänsä niiden perustalta. Siksi heille käy niin, että sotkevat jonkunkouluja käyneen aika idiootin näkökulman koko vallitsevaan kulttuuriin, ja niin idiootti saa valtavan ylimääräisen vallan. Mutta alkuperäiskansojen ongelmat näyttävät heidän jälkikasvunsa ja liian tiiviin yhteiselon ongelmilta eivätkä alkuperäiskansojen ja valtakulttuurin väliseltä konfliktilta. Osa jälkikasvusta haluaisi kaupunkiin ja teknologian pariin, pois maalta ja perinteisestä elämästä, ja kun ei sellaista heille varmasti luvata muuton myötä, niin he yrittävät vaikuttaa ympäristöönsä omien toiveidensa suuntaan, jyräten altaan pois vanhempiensa sukupolven, maallemuuttajat yms, ja liittoutuen tuota aloittelijan perspektiiviä muistuttavan selvästi näkyvän teknologian, rahan ja kenties koulutuksenkanssa. Laajemmassa maailmassa olisi tilaa molemmille. Vanhoissa ympyröissä oli vain alkuperäiselle elämäntavalle. Lapset pitäisi kyllin varhain lähettää muualle opiskelemaan tai kouluun, jos heillä mieli sinne on, niin saisivat alkuperäiskansat säilyä rauhassa.

Vaatteiden valitsemisesta

Tekemiseen sopivat vaatteet antavat sinulle sellaisen lokeron, jossa tuo tekeminen sujuu hyvin. Esim. puutöihin puutöihin sopivat käytännölliset vaatteet, sinun arvojasi ja puutöiden tekemisen tapaasi noin summittain kuvastelevin värein ja mallein, mieluusti ihan kivan näköiset ja puhtaat. Niin saat tehdä puutöitä rauhassa. Vastaavasti urheilutreeneihin verkkarit, olitpa nainen tai mies. Ihonmyötäisessä asussa ei ole yhtä hyvä liikkua sillä asun tuntu sekoittuu kehotuntemuksiin. Näin jos ymmärrät jotakin tekemistä, sen arvoja, tekemisentapoja, elämänalueita, niin valitsemalla siihen sopivat vaatteet saat helposti siihen sopivan sosiaalisen lokeron itsellesi. Mutta jos tyylittelet muihin piiretisiin päin, niin tiedosta, mitä piirteitä ne ovat, jottei esim. "naisellinen" sotkeennu löysäilevään tai "miehekäs" insinööriin, vaan valitse sellaiset naisellisuuden tai miehekkyydet tyypit, jollainen itse haluat käytännössä silloin olla. Vaatteiden värien ja tyylin pitäisi noin karkeasti kuvastella sinulta odotettavissa olevaa käytöstä: mihin suuntaan luistat vaatimuksista, mitä arvoja kunnioitat aina. Muttei aina tarvitse olla samat värit tai juuri samantapainen tyyli, vaan voi oeptella, oppia eri elämänalueista ja iän myötä sitten kenties löytää niitä omimpia valintoja.

Rooleista

Suomalainen kulttuuri ja kieli ei kunnolla tunne sanaa "rooli", koska suomalaiset tapaavat olla taitavampia ja rehellisempiä. Mutta monessa muussa kulttuurissa roolit ovat yleisiä. Käöyn tässä selventämistarkoituksessa läpi joitakin "rooli"-sanan käyttötarkoituksia.

Kun nuori ihminen opettelee jotakin uutta ottamalla mallia ja pääsee jonkin verran kärryille, muttei ole kunnolla perillä siitä, mitä tekee, niin jotkut sanovat. että hänellä on tuo asia, tekeminen, ihmistyyppi, lokero tai esikuva roolinaan. Sitten jos hän oppii tuon asian itse tekemään ja ymmärtämään, osaamaan, niin ei hänen enää tarvitse ottaa siinä mallia, ei ole enää siihen luonnollista motivaatiota. Jos hän vieläkin olisi kuin se olisi hänen roolinaan eikä taitonaan, niin se olisi jo näyttelemisen puolella ja se on eri asia eikä ole tarpeen.

Näyttelijöill on rooleja, kun näyttelevät, esittävät jotakuta niin sanovat tuota henkilöhahmoa roolikseen. Näyttelemiseen on yleensä motivaationa valehtelun ja salailun halu, mihin on syynä, että henkilö ilmiselvästi tekee jotakin, mitä toiset eivät sulata ollenkaan ja toisaalta mitä ei oikein voikaan yhteiskunnassa sulattaa.
Toinen näyttelemisen muoto on viestiminen: halutaan viestiä yleisellä tasolla pätevästi, mitä oma vanhuksen elämänkokemus on opettanut elämästä, mistä nuorilla olisi paljon hyötyä, esim. rakkaussuhteista. Mutta siihen siis liittyy, ettei kerro omasta elämästään, ei siis valehtelekaan, ja että ollaan julkisessa tilanteessa eikä tavallisten sosiaalisten suhteiden ympyröissä.

Jollakin ihmisellä sanotaan olevan roolinaan jossakin se, mitä hän tekee, mikä on hänen merkityksensä, kokonaisvaikutuksensa tuossa asiassa ja aihepiirissä. Se on muiden tapa yrittää hahmottaa hänen merkitystään. Se ei ole näyttelihjälle malli, näyttelijälle rooli, jonka omaksua, vaan se koostuu hänen telkemisistään, hänen huolehtimistaan asioista ja siitä, miten hänen taitotasonsa, luonteenlaatunsa, arvonsa ym vaikuttavat tuohon tekemiseen, sosiaaliseen ympäristöön ja esim. nuorempiin siinä ympäristössä.

Jos joku ottaa jonkin tehtävän huolehtiakseen, vaikkei ole siihen motivoitunut tai vaikka on arvoiltaan eri tyyppiä, niin hän usein sanoo tuota tehtävää roolikseen tässä asiassa, esim. lastenhoito tai ohjeiden noudattamisesta tulevat piirteet (esim. ruotsinkieliset). Silloin koko ihminen ei siis tue tuota tekemistä ja sen arvoja vaan on usein epäluotettava, omana itsenään ihan toisin arvoin.

23.2.2020
"
379. Some (for example Chinese?) use the word "role" when they do not know what something is, how to classify it, especially of social observations and impressions. So it is typical for people who either usually or just then do not observe almost anything at all, do not undersatnd the impressions, sensations etc that they manage to have, and so such influence makes others too socially stupid, idiot level." https://virtualpicturesoftheworld.blogspot.com/

27. heinäkuuta 2021   ROOLILLA TARKOITETAAN KAI KÄYTTÄYTYMISEN OHJETTA KUTEN SIVISTYKSEN TERVEJÄRKINEN JA TERVEHENKINEN NOUDATTAMINEN ON SUOMESSA.

  

25.6.2022   Jonkun ammatillisen esikuvan lupaavaa ammatillista jälkikasvua, jolla on samoja vahvoja hyviä puolia, saatetaan kutsua tuon esikuvan rooliseksi, siis mahdolliseksi seuraavaksi vastaavaksi tähdeksi.

30.6.2022   Kysymykseen, mitkä näiden suomalaisten roolit ovat, on vastaus, että koulun opettaman yleissivistyksrn mukainen käytös ja myöhempien opintojen ym elämän tuoma yleissivistys ohjenuorina. Ei siis esim koulun opettajan matkiminen tai putkipäisesti oma ammatti. 

Symboliikka liittyy etäännyttämiseen ja arvoihin

Jotkut pitävät symboliikkaa tärkeänä raaha ta mukana koko ajan kaikessa, luullen siten kehittyvänsä fiksummiksi. Ja taiteessa symboliikkaa pidetään tärkeänä. Mutta usein on niin, että jos ihminen on kiinnostunut aidosti jostakin aiheesta, hän eksyy siihen kokemuksellisesti,mutta jos hän ei pidä tuosta aiheesta vaan haluaa hylätä sen ja pondeerata ihan muuta mielessään pyörivää, niin hän helposti korvaa aiheen jollakin yleisemmällä symboliikalla, jonka varjolla sitten pohtii omaa elämäänsä ja omia kiinnostuksenkohteitaan. Näin esim. maalauksissa on väliä sillä, minkä aiheen ne nostavat mieleen sille, joka ei niitä välittäisi katsella: 3 joatkin tunnelmallisesti uskonto, 2 hahmoa rakastavaiset, äiti tai isä ja lapsi, 1 uljas jotenkin mitä elämänaluetta miettiä tai ihmisiä.

Läheisyys liittyy nojaavuuteen ja molemminpuoleisuus viihtyvyyteen

Jos joku ei huolehdi jostakin, mitä elämässään tarvitsee, hän siinä asiassa nojaa muihin taitavampiin tai vastuuntuntoisempiin. Usein tuo nojaaminen on jotenkin holtitonta: yhtäkkiä joskus hän huomaa, että iits ääk tässä olisikin tarvittu tuota, mitä minulla ei ole, mistä en ole huolehtinut, ja niin hän äkkiä nojaa johonkin, joka siitä huolehtii, vähän kuin "hei me oltais kamut". Ja kun noista nojaamisista tottumuksen myötä tulee rutiineja, niin hän kokee ihmissuhteet irrationaalisiksi, kamalan läheisiksi ilman järkiperusteita. Siinä on kai osansa sillä, että muut kokevat hänet noina hetkinä irrationaaliseksi, kun ei ole huolehtinut itse niistä asioista mitä selvästi elämässään ja itsenäistyäkseen kunnon aikuiseksi tarvitsee. Läheisyydent unne ei siis näyttäisi molemminpuoliselta. Ainakaan läheisyys ei ole samantyyppistä molemmille osapuolille. Mutta nojaava asenne voi tarttua sosiaalisuuden myötä.
Molemminpulisia sen sijaan lienevät viihtyminen ja samanmielisyys. Jos jonkun kansa on kiva puuhata tai kiva jutella, niin tunne on usein molemminpuolinen: tekeminen sujuu hyvin.

Itseä tyhmemmät esikuvat tuovat pakkoja

Monella on kapasiteettia itsellä paljoon, mutta jostakin tulee pakko, joka rajoittaa elämän vapautta. Tyypillisesti itseä selvästi tyhmempien järkevätkin ajatukset tuntuvat liian palikkajärkisiltä/perustasoisilta ja rajoittavilta, jos omasta elämästä on kysymys. Mutta tyhmempi usein luulee, että muut ovat vain höttöä puhuvia, vailla kunnon objektiivisuutta, ja dominoi siksi meiningin tervehdyttämiseksi. Monella myös on esikuvinaan työhönsä tyytyväisiä yms, jolleivät itse ole niin tyytyväisiä työhönsä tai opintoihinsa, ja henkilö, joka on tyytyväinen johonkin, mikä sinulle on liian urautunutta, joko pitää sentyyppisestä tekemisestä juuri tai sitten hän on niin paljon tyhmempi, että siksi tuntee saavansa elintilaa vaikkeivät tekemiset ole sen kummempia kuin sinulla. Myös eri kulttuurit satsaavat eri taitoihin, ja niin jonkin kulttuurivaikutteen mukana voi tulla liian pönttöjä valintoja suomalaisiin oloihin. Usein on myös niin, että kun tuttavasi hahmottavat, mistä olet harrastunut, niin viittaavat siinä mielessään muihin ihmisiin, jotka juuri niitä puuhaavat paljon, kenties ammatikseen, ja niin vahingossa kenties ottavat sinulle esikuviksi henkilöitä, jotka joko haluavat ihan eri asioita kuin sinä tai sitten niiltäkin osin kuin haluavat samantapaista niin ovat liian palikkajärkisiä esikuviksi, eivät anna tilaa omaan elämänviisauteen.