Välistä käy niin, että kun jotakin pidetään erityisen kartettavana, niin osa alkaa juuri ooetella sitä ja oitää sitä tavoitteenaan. Olettavatko he sen armeijataidoksi ja opettelevst kuin koulun käsityötunnilla? Haluavatko he osata kaikki vahingoittamusen keinot vai miksi ei ainakin alkuun jelpaa, että iskee veitsellä tai ampuu, sillä sotatilanteessahan kai saa näkyä, että tappaa. Salassa tehdyt murhat taas ovat kansanmurhaa, jos niillä on sodan muttasuhteet, ja se ei ole tavoitteena.
Haluavatko he itse yksibään vahingoittaa mahdollisimman pöaljon, kuin pommi? Mutta sehän on vain tuhoa ja kärsimystä, ei kaikissa muosoissaan sodankäynnin keino. Yksilön elämän ongelmat ratkeavat yleensä sivistystä noudattamalla, eivät kai kansanmurhin.
Johtuukohan moinen arviointivirhe suorituskeskeisedtä päästä, joka ei paljoa muuta ymmärrä. Elämässä tarttis olla yhteiskuntakelpoisia harrastuksia tms joita pitää itsetsrkoituksina eikä vain välineinänjohonkin.muuhun, niin niissä arkijärkinen ymmärrys kehittyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti