Ruotsakaisilla ja ruotsinkielisillä, jotka tietääkseni ovat parhaansa mukaan juuri Ruotsin kulttuuria noudattavia, on tapana valehdella ruotsalaiset valinnat kaikista parhaiksi, mikä osin on suurta puolueellisuutta ja vallan kaappaamisen halua, mutta osin myös on kyse käsittämättömän erilaisista mieltymyksistä. Monen epäselvyyden selityksenä lienee, että ruotsalainen kannattaa suomalaisille tutuissa asioissa kenties samoin sanoin viitattua asiaa joka onkin ihan eri ilmiö käytännössä, esim. kannattaa onnea sanallisella tasolla, mutta viittaakin sillä johonkin sellaiseen kuin gråla, itkeä ja riidellä, mikä hänestä' on onnellisin olo, jota tekee mieli tavoitella, mikä voi johtua siitä, jos häntä ruotsalaisen kulttuurin kaavamainen teoriaperspektiivi painaa, niin hän haluaa tapella siitä eroon ja se on huojennus, muttei hän tunnista huojennusta tavoitteeksi vaan vain itkun ja tappelun, mikä kai tarkoittaa, ettei hän halua kaavamaisesta teoriaperspektiivistä' niin kokonaan eroon, vaan tunnistaa itkun ja tappelun tuntemukset vähän kuin truuaksi, kenties tunne-elämäksi.
Venäläisillä on paljon samaa säitä ja kai myös terveitä elämäntapoja ja yhteiskunnassa elämistä koskevaa viisautta sekä objektiivist asivistystä kuin suomalaisilla, mutta sitten nämä kai eivät ykkää jostakin tavallisesta suomalaisesta hyvänä pidetystä valinnasta, vaan valitsevat jotakin muuta huonona pidettyä kuten esim. hyökkäilyä ja pahantekoa sen sijaan, minkä kai mieltävät tervehenkisyyden puolustuskeinoksi, mutta mikä aiheuttaa sen, etteivät sovi samaansuomalaisten täkyjen kanssa, joilla asiat saa Suomessa hyvälle tolalle, vapaamielisesti hyvän elämän kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti