Uskonnon suhteesta järkeen

Ongelmanratkaisu vaatii, että ratkaisu käytännössä toimii. Se taas yleensä vaatii, että ratkaisu on läpikotaisin hyvin ymmärretty tai ainakin sitä osattu oikein käyttää. Uskontoon ihmiset turvaavat vaikeina aikoina ja selviävät monet ongelmistaan uskonnon avulla. Se ei kuitenkaan merkitse, että tavallista osaamista ei silloin olisi käytössä. Ratkaisu ei yleensö (vai koskaan) tule pilvenä taivaalta, vaan esim. rukous herkistää mielen niin, että havaintokyky paranee ja sen ja uskonnon viisaan näkökulman myötä ongelmanratkaisdukyky paranee. Ongelmat ratkaistaan siis tavalliseen tapaan, objektiivisesti ja tunneälyllä, elämänviisaudella yms, mutta hetkellisesti fiksumpana. Niinpä on aivan älyvapaata väittää, että uskonnollisten tulisi vaikuttaa vain hengellistä kautta. Ehkei heille kaikki tavallinen vaikuttaminen sovi ties mistä syystä, mutta tavallinen peruseläminen tarvitaan, ja tavallinen kunnon järki, mahdollisimman viisas ja objektiivinen.