Ei-niin-kehuvia aatoksia miesten piirteistä

Tuli tässä mieleeni, että ihmiset kai hahmottavat Johannes-nimen transvestiitteihin liittyväksi, koska se on lähellä Johanna-nimeä ja miehet usein hakevat suojaisaa paikkaa elämässä ja yhteiskunnassa, vaikkei se niin joka kohdaltaan olisi vastuuntuntoinen yhteiskunnan kannalta tai muutenkaan, ja siksi siis nimet ovat heille tärkeitä: luovat paikan olla jotakin ilman, että on täyttänyt mitään ehtoja ollakseen siinä. Eli transvestiitti ei kai siis ole naisten kaltainen taitoiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, mieltymyksiltään ja edesottamuksiltaan, vaan pikemminkin pelaa jonkin pelivaran puitteissa, kuluttaa jotakin liikaa sallivuutta, jonka syynä kai on se, ettei ymmärretä erojen asenteissa olevan niin suuria.

Kanssa jos mies usein tekee oikein päin olevan tavallisesti yhteiskunnassa sivistyneenä pidetyn perspektiivin mukaisia tekoja vähän kuin olisi kyse hirtehishuumorista, niin se ei ole vain huonon taitotason seuraus, vaan merkki siitä, ettei hän varsinaisesti elä siitä perspektiivist' käsin, vaan tekee käytännön valintojaan jotakin muuta perspektiiviä myöten, joka saattaisi olla projekti kaapata naisten lokeron piirteitä termeinä itselleen, ikään kuin suorittaa niitä, ja saada sitten se asema, jonka jotkin naiset ansaitsivat, joka oli heidän elämälleen varattu, ja naiset jäävät ihan ilman tai ulkokohtaisesti noita juttuja suorittavien miesten perspektiivien vaikutteiden lättäniksi laittamiksi eivätkä elämään omaa elämäänsä vapaasti ja arvostettuina niin kuin piti, niin kuin ansaitsisivat.

 * * *

23.11.2018   Kylläpä tuli huonolaatuinen kirjoitus, mutta niin montaa naista kiinnostava aihe, ettei uskalla ottaa poiskaan. On tänä syksynä ollut sekä pää että kirjoitustaito kadoksissa, kai koulujen opettajien vaikutteen myötä.

* * *

Se miua vaan ihmetyttää noin negatiivinen asenne miehillä. On kuin arkeija ei toimisi. Kai kaavamaisissa kulttuureissa, joissa pakotetaan eik perustella, moni sivistynyt juttu tuppaa kääntymään vastakohdakseen, etenkin jos ei osata opettaa kulttuurin mielekkyyksiä maahanmuuttajille lapsineen. Mutta Suomessahan osataan perustella ja ideana aina on vapaus ja hyvä elämä, mahdollisimman vähällä vaivalla mutta viisaasti, ja siksi siis tervehenkisesti. Niin ettei kulttuurin kuuluisi kääntyä vastustamiseksi kuten esim. Ruotsissa kai käy. Mutta tajuavatko siis nuoret miehet jotkin ohjeet väärin? Esim. että kun eivät osaa, niin tekevät jäykän kaavan jostakin vinkistä tai ohjeesta ja nuiin menettävät vapauden. Tai kun pelkäävät ulkomaita, niin luulevat näiden olevan yksi maa, yksi joukkio, eikä kamalan monta eri ryhmää, ja siksi sitten hylkäävät suomalaista kulttuuria ja niin menettävät vapauden? Vai eivät hyväksy nuorina lässyn oloisia kaukaisia juttuja kuten vaikka rakkausavioliitto, ja niin joutuvat huonoon lokeroon kun ottavan rinnalleen jonkun ikvävästi vaikuttavan, jonka kanssa ei rakentava yhteiselo yhteiskunnassa ja parisuhteessa suju, ja näin jo aievaiheessa, nuorenakin? Vai tulkitsevat väärin jonkin armeijajutun, että nuoret miehet paljolti ytksinään siellä riuntamalla puolustavat, niin luulevat, että kukin yksinään joutuu koko armeijan tehtäviin, tai yksin siksi, ettei osaa komennella muita niin että elämä sujuisi, vaikka eihän pomonkaan jhomma ole komentelua vaan asioiden järjestämist'ä ja opettamista. Kokevatko nuoret miehet suojatuimmaksi lokeron "Tuo on nyt kyllä liian ala-arvoista menoa!"? Miksi?
Nää on siis Helsingin ajalta mietteitä näin jälkikäteen. En oikein tiedä, miksi niitä kirjaan.