Pukeutumisesta

Luin tässä naistenlehteä ja kiinnitin huomiota siihen, että naisten pukeutumista koskevat kommentit ovatkin kai miesten tekemiä. Niinpäniissä sanotaan, että se ja se oli pukeutunut siihen ja siihen vaatteeseen, muttei oikein oteta kantaa, että mikä vaate se on ja miksi siihen pukeudutaan. Samoin käy niin, että kaikki naiset ovat vain naisia ja niin lukija olettaa kunkin voivan käyttää kaikkia asustetyyppejä, mutta todellisuudessa ideana on, siis hyvä tulos elämän ja työelämän kannalta syntyy, kun kukin pukeutuu itselleen tyypillisesti ja saa sillä itselleen sopivan lokeron. Kaikki naiset ovat siis kovin erilaisia. Mutta onhankullakin, tai siis useimmilla Suomen ilmastoon sopeutuneilla, monta erilaista tekemistä elämässään: on työ, vapaa-aika, harrastukset, suuntautuneisuus tietynlaiseen elämään, tietynlaisiin arvoihin ja tiettyihin ymmärryksen lajeihin ja tasoihin, sekä joidenkin asioiden, aihepiirien tai taitotasojen laiminlyömis- tai jonkinlainen ohittamistaipumus, sekä tietenkin elämäntapaan, elämänrytmiin, löuonteenlaatuun ja sosiaalistem suhteiden tyyppiin sekä sosiaalisuudent yyppiin liittyvää pukeutumista: tuulipuku vai frakki, pinkki vai harmaa vai vihreä, tasavärinen vai kirjava, koristeellinen vai perus vai johonkin perspektiiviin viittaava, mitkä tekemiset, mitkä mielekkyydet, minkätasoiset vahvuudet missä, mikä viihtyvyys, mikä vaatteiden huollon määrä ja taidon vaativuus, mikä arvojärjestys, minkä ilmaston mukavuudenhalu ja viihtyminen, minkä ammattien perustekemisten ikuinen jaksavaisuus ja niissä viihtyminen, keiden kaltainen tyyliltään,viihtymisen ulkonäöltään, keiden kanssa sama särmä, kenelle luotettava, kuka jää ulkopuolelle käytännössä, mihin elämänpiiriin ytähtää, minkä voi ostaa valmiina ja mitkä asiat yhteiskunnassa on osattava aina huolehtia itse, mikä on elämän perusvirran suola, yms.

Suomalaisten sosiaalisten taitojen parantamisesta

Olen alun perin kotoisin Helsingistä, missä oli kovinakateemista ja oli terveiden elämäntapojen taitoja ja taitoja yhteiskunnan hyvällä tolalla pitämisessä muttei niin sosiaalista silmää muuten kuin asiapointtien osalta. Savonlinnassa on taas ollut taide- ja matkailuorientoitunutta ja ihan toisenlainen sosiaalinen silmä, joka tuntuu opettavan aiemmin täysin huomiokyvyn ulkopuolelle jääneitäasioita, jotka eivät yleensä ole ollenkaan kauniita: tyypillinen mieleen täällä nouseva kysymys on, onko ulkomaalainen kokonaan ilman sivistystä, haluaako esim. ruuan tuomalla positiivisenoloisella ulkonäöllä ja ilmapiirilläkorvata kaikenlaisen kauniin, taitavan, tunteidenmukaisen, tavallisesti arvossa pidetyn, mm järjen, ja onko onnistunut niin olemaan korkeassa asemassa suomalaisten ylitse, esim. taiteen ja uskonnon korkeimmilla paikoilla, ja vastaavasti ovatko muut vastavilla paikoilla niin ikään rimanalitusten, ulkomaalaisuuden, suomalaisvihamielisyyden ja murhien sekä näyttelemisen myötä eivätkä omaa ko aiheiden taitoja tai omaavat niitä vain kiipiujämäisesti, suomalaisia osaavaisia lahjakkaista murhaten ja huonoihin elämänkohtaloihin tönien. Kun yleinen taitotaso siis noissa tehtävissä on alempi kuin suomalaisilla yleensä lahjakkuutta niihin on, niin suomalaisia yleensäeivät niin kiinnosta nuo virat ja niiden sosiaaliset ym ympyrät, ja niin suomalaiset osin tahallaan jäöttäytyvät pois ja vähemmän arvostettuihin virkoihin ym töihin, missä on muunlaista elämänsisältöä. Mutta silloin ulkomaalaisten on helpompi vallata korkeat virat. Ylipäätään Savonlinnassa saa vaikutelman, että murhia on Suomessa kamalan paljon ja ulkomaalaisten osuus väöestöstä paljon yli puolet. Mikä toisaalta tarkoittaa, että demokratyian ruohonjuuritason toimivuus ei ole taattu kuten suomalaisuutta osaavien käsissä olisi.
Usein kun vertaa Suomessa pöyristyttäviä yhteiskunnallisia ongelmia ulkomaihin, niin ulkomaista kehutuimmillaainakin on niitä vielä kamalasti enemmän. Suomalainen taipumus perustella valinnat (kannatavuusperusteinen tms järkiperusteinen moraali, arkijärkisyys, kokonaiskuvallisuus, vastuuntunto ja tervehenkisyys) ja sallia paljon yksilönvaputta auttaa isoimmista ongelmista pois melkien kuin niitö ei olisikaan.
Samoin tulee mieleen,e ttä onko järkeä vaadittaessa koulumaista tms koulutetun oloista ulkoa päpättänyt tyypillisesti mennyt ohitse järjeltään etevien, kouluasian jo vuosia sitten hyvin osanneiden, joilla on ajattelun taidot edelleen hallussaan. Ja käyttävätkö jotkut sosiaalisena silmänään luokittelua yhdistyneenä yksittäisten ykislöiden perusteella arvailuun, vaikka nuo yksilöt samassa luokituksessa ovat kovin erilaisia, jolloin siis koko luokka, esim. vuosikymmeeniä vanhemmat tai muuta ammattiryhmät kuin oma, saa jonkin luokituksen, joka on edullinen osalle sen jäsenistä ja kovin vahingillinen osalle. Ja miksei tieto ryhmien tyypillisistä elämäntilanteista ja piirteistä leviä, esim. ettei hoitoalojen työ ole koko maailmankuvan kanssa ja että pöpöisyys voi heikentää ymmärrrystä ja vointia, taie ttä nelikymppisestyä ylöspäin tulee taitoihin yleensä epätasaisuutta, kun kyllästymisestä seuraavia huolimattomuusvirheitä on enemmän ja niitä on enemmän myös siksi, että jotkin nuorempana ylittämättömät sosiaaliset hankaluudet helpottuvat kamalasti, jos joitakin vaatimuksia vain ohittaa, esim.kaavamaisten ruutumallisten huonojen akateemisten päiden esittämiä tyyli- ja lähestymistapavaatimuksia ja vaihtaa sivistyneempään tervejä'rkisempään paremman objektiivisuuden omaavaan akateemiseen päähään tai arkijärkeen niissätilanteissa.