Taitavan vai tyhmän oikeudet

Joskus lapsena kismitti se, kun jotkut sukulaispojat olivat tyhmempiä ja saivat tehdä pieleen. Se tuntui ekstraoikeudelta, joka olisi kuulunut muillekin tai ei kellekään. Mutta näöin kokeneempana sanoisin, ettei ole sama, miten taitava virheet tekee, tehdäänkö ne tahallaan vai vahingossa. Jos jossakin porukassa tyhmä on johtoasemassa tai vaikkapa sosiaalisesti tai jonkin tekemisen kannalta keskeinen henkilö, niin jos hän yrittää kyllä oikeaan ja ottaa opikseen mutta tekee itse osan aikaa virheitä, niin kaikki muut kuitenkin pelaavat ok, tuovat oman panoksensa ja jps ovat kommunikaatioyhteyden päässä,niin saavat asemaa ansuionsa mukaan. Mutta jos vastaava asema on fiksulla, joka tekee tahallaan moisa virheitä pahantakonaan tai erivapautenaan, niin homman meininki ei ole että yritetään tosissaan, vaan pahantekoa ja laiskottelua on enemmän ja fiksu saattaa sabotoida asemaa muilta, jotak eivät tee moisia virheitä. Eli tilanne ei ole symmetrinen. Sen sijaan fiksulla pitäisi olla vapauksia, ennen kaikkea vapaus olla upoutumatta niin kovin ja käyttää paljon vähemmän aikaa tehtävistä suoriutumiseen, olla monialaisempi, näkemyksellisempi, vaativampia tehtäviä ottava yms.

Elintilan saamisesta perheessä ja parisuhteessa

Olen kuullut oman äitini ja myöhemmin muiden pienten lasten äitien sanovan, etteivät he saa tilaa omalle itselleen, yhtään, yht''n omalle elämälleen, jolleivät merkitse omia toiveitaan lasten toiveidensijalle, milloibn lapsille, etenkin kai kilteille lapsille käy huonosti, on vain äidin toiveet. Se tilanne kai syntyy lasten kanssa keskustellessa, kun puheenaiheena ovat lasten elämät ja lasten toiveet, niin jos äiti luulee, että siinä varsinaisina puheenaiheina olivat myös äidin ym ihmisten elämät, vaikkei ollut niitä siinä, vaan ne merkittiin viereen kohtaan muut aiheet tai läsnäolevien elämä muutoin. Se tarkoita, että äidin tarvitsisi jotenkin sijoittua sille kohdin, esim. vaihtaa tavallista istumapaikkaansa kotona sinne, vaan se on tapa merkitä keskustelussa aihe, jotta äiti saa omien toiveidensa ja taitojensa mukaan vapaasti itse järjestää oman elämänsä, ja siis elää sen missä elää, keskustelun puhekuplien paikoista erillisesti niin kuin käytännön taso yleensä on erillinen teoriasta ja teoria sanankäytöstä.
Lisäksi tässä voi olla se hankaluus, että kun isä tulee kesken kaiken paikalle, niin hän ohittaa äidinkin elämän mukamas jo keskusteltuna aiheena, vaikka äidin vasta piti ryhtyä miettimään sitä. Hänen oletetaan aikatauluttavan sen oman arkijärkensä tavalla eik'keskusteluissa käytetyillä muiden teotriaperspektiiveillä, joilla vain viitataan käytännön elkämään eikä säädellä sitä tarkkaan vaan vain luodaan tilaa elämille. Yleistämisen kyky olisi tässä äidillä tärkeää pitää mukana: turvata sivistyksen mukaiseen teoriaperspektiiviin ja tervehenkisyyteen saadakseen tuilaa itselleen siellä, missä muiden toiveet on erikseen mainittu. Tsääs pitää musitaa, ettei äidin tilanne ole symmetrinen lasten tilanteisiin nähden, sillä äiti on valtaa käyttävä taho ja laposet taas ikään kuin pyynnön voimalla mukana, jolloin lapset eivät pysty laittamaan huolimattomasti lausuttuja äidin toiveita omalle tervehenkiselle paikalleen vaan ainakin kilttilapsi menee lyttyyn.

Sosiaalisia taitoja oppii tekemisistä, ei sosiaalisuudesta

Ihmisten ymmärtäminen käy oman elämänkokemuksen valossa parhaiten. Siinä on olennaista, että on tehnyt käytännössä erilaisia puuhia. Ihmisten ymmärtäminen ei rakennu sosiaalisuuden varaan. Asiatekstin lukeminen tai käytännön juttujen huolehtiminen tuo elämänkokemusta, jolla ymmärtää ihmisiä, ei ihmisten kanssa jutustelu ja ihmisten manipuloiminen tai sosiaalisuuskaan.
Tekemisistyä oppii ymmärtämään tekemisiä yleensä: On takelteluja, epäonnistumisia, onnistumisia, justeeraamisia, miettimisen tarpeita, hyvin sujuvia tekemisiä ja tekemisentapoja ja huonosti sujuvia tekemisiä ja tekemisentapoja, uuden oppimista, vanhan varaan rakentamista, levon tarvetta, tauon paikkoja, väsymystä, puhtia, kiinnostusta ja kiinnostuksen puutetta, motivoituneisuutta, korjaamista, työn saamista valmiiksi, avun tarvetta työtehtävään ilman sosiaalista nojaavuutta, asiakommunikaatiota, miettimistä, muiden taitojen hyödyntämistä, vapaa-ajan vaikutusta työhön, yms.
Usein ihminen eiole pulassa vaan kaipaa jotakin asiatason tukea, esim. bussilipun tms.
Ihminen joka ei tee asiatason juttuja alkaa usein manipuloida ihmisiä kuin nämä olisivat esineitä, muttereita, joita vääntää, pelikortteja, joilla pelata tms. Sellainen,joka tekee paljon asiatason juttuja tervehenkisesti, ymmärtää usein toisten elämäntilanteita ja miten niitä voisi parantaa.

 * * *

17.1.2018    Sosiaalista silmää parantaa myötäelävä sosiaalisuus ja maisemakatse: noin hän elää tuossa maisemassa. Se on eri asia kuin vihamielinen, joka ei ole yhtä mieltä toisen elämän mielekkyyksistä ja hänen tavoitteidensa ansaitsemasta tilasta.
Sosiaalinen silmäni oli parhaimmillaan, kun vaihdoin opiskelualaa ja ammattia, sillä silloin saatoin nähdä, kuka oli mietnkin omillaan valinnoissaan ja kuka pääsi mitenkin vapaasti valitsemaan. Eli spontaanit isot elämänvalinnat mahdollisina arjessa paramntavat silmää kaavamaiseen elämään verrattuna. Samoin elämänviisaus ja tervehenkisyys ovat tärkeitä, jotta näkisi, millaiset valinnat onnistuvat mitenkin ja miksi.
Omista mieliteoista ja arvostuksista nousevat harrastusvalinnat ja kokemus noista harrastuksista opettavat eri elämänalueiden taitoja ja niiden oppimista, niiden meininkiä ja niin jos niitä on vuosien kuluessa ainakin muutama, niin voi jo verrata useampaa elämänalaa, ymmärtää niiden harrastajien ulkonäköä, elämänpiiriä, lahjakkuuden luonnetta, taitojen oppimisen tapaa, alojen eroja yms.