Yleensä kukin huomaa vain tietyt asiat: tietyntyyppiset ja riittävän helpot itselleen osatakseen, siis esim. muutamalta elämänalueelta per aihe. Tämä selittyy taitotasolla kussakin aihepiirissä ja kiinnostuksenkohteilla, ja siitä seuraa lahjakkuus: mihin taidot ja kiinnostus etenkin sopivat.
Eri ihmiset huomaavat siis yleensä eri määrän asioita ja vähän eri puolelta.
Jos ajatukset eivät liity kovin monimutkaiseen aiheeseen vaan pikemminkin luonnontieteiden tyyppiseen, niin jos on itse taitavampi edes vähän, voi huomata, että tässä aiheessa on nuo perusasiat, jotka on helpointa huomata, ja mitä keskustelutoveri oli huomannut niistä ja mitä jäänyt huomiotta, ja niin saa vaikutelman tämän taitotasosta.
Toisen ajattelusta ja taidoista voi saada kuvan myös huomaamalla hänen olemuksensa aidoista piirteistä tai tekemisistään, mitä elämänalueita, miten monimutkaisesti ja miten varmasti hän osaa ja painottaa näkökulmassaan. Silloin voi tietää, miten laajasti hänelle voi hänen taitotasonsa ja kiinnostuksensa mukaan puhua mistäkin ja mitä aihepiirejä hänen kanssaan yhtään enempää jakaa.
Nämä huomiot pätevät, vaikka toinen juonisi tai yrittäisi peitellä tekojaan ja ymmärryksensä tyyppiä. Erityisen helppoja ovat seurata insinöörimäiset ajatukset: niissä on vain muutama huomio, jotka ovat kaikille koulua käyneille samat. Sen sijaan sosiaaliset venkaukset, joita niihin jotkut yhdistelevät, ovat tietenkin henkilön oman sosiaalisen silmän, elämänviisauden määrän ja muiden neuvojen kuunnelluiksi tulleiden osien mukaiset. Joillakin se merkitsee mm hämäysyrityksiä. Mutta parempaan tulokseen pääsisi, jos käyttäisi arkijärkeä elämän kysymyksissä, ja elämänviisautta, eikä insinööripäätä, joka on hiottu vain laitteiden kehittelyyn ja käytöön.
Toisen ymmärrystä saa laajennettua huomaamalla, millä hänelle ollenkaan tutuilla elämänalueilla hänellä tai ihmisillä yleensä on paljon parempi kapasiteetti, esim. sosiaalinen silmä, maisemahahmotus, valokuvien katselu, musiikki, arkielämä jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti