Jotakin tunteista

Ihmisillä on yleensä tunteita ja tuntemuksia monesta eri aiheesta yhtä aikaa, on arjen elämänpiiristä ja maailman tilasta.
Ihmisillä on tunteita, tuntemuksia, elämänkokemus kustakin elämänpiirinsä tekemisestä, sen meiningistä.
Heillä on myös arjessaan tavoitteita ja reaktioita.
Lisäksi on sosiaalisia tuntemuksia: miten minä puolestani olen tekemisissä tuon toisen kanssa, millainen hän puolestaan on ja miten lähtee olemaan tekemisissä minun kanssani, mitkä hänen arvonsa ovat ja miten ne vaikuttavat maailmassa ja mitä siis hänen kanssaan tekemisissä oleminen tuo elämään ja elinolosuhteisiin.
Lisäksi on tunteita maailmankuvassa: maailman ilmiöistä, tendensseistä, arvoista vaikutuksineen, ideaaleista, katastrofeist, joita pelätä, elämänlaadusta edellytyksineen ja sopivine kokoluokkineen,
myötäelämisen tunteita muita kohtaan mm laajemmassa maailmassa,
sekä tunnelmatajulla hahmotettavaa filosofisempaa maisemakuvaa tilanteista ja maailmasta laajemmin..
Sekä elämänviisauden ja terveiden elämäntapojen tuomaa elämänlaatua ja pärjäävyyttä, kompastelemattomuutta.

Kaikilla siis on tunteita. Kaikki eivät vain ole tunnekeskeisesti toimivia. Kun ymmärtää tunteita paremmin, on helpompi ottaa ne osaksi toiminna tietoista ohjausta.

Toisten ajatusten seuraamisesta

Yleensä kukin huomaa vain tietyt asiat: tietyntyyppiset ja riittävän helpot itselleen osatakseen, siis esim. muutamalta elämänalueelta per aihe. Tämä selittyy taitotasolla kussakin aihepiirissä ja kiinnostuksenkohteilla, ja siitä seuraa lahjakkuus: mihin taidot ja kiinnostus etenkin sopivat.
Eri ihmiset huomaavat siis yleensä eri määrän asioita ja vähän eri puolelta.
Jos ajatukset eivät liity kovin monimutkaiseen aiheeseen vaan pikemminkin luonnontieteiden tyyppiseen, niin jos on itse taitavampi edes vähän, voi huomata, että tässä aiheessa on nuo perusasiat, jotka on helpointa huomata, ja mitä keskustelutoveri oli huomannut niistä ja mitä jäänyt huomiotta, ja niin saa vaikutelman tämän taitotasosta.
Toisen ajattelusta ja taidoista voi saada kuvan myös huomaamalla hänen olemuksensa aidoista piirteistä tai tekemisistään, mitä elämänalueita, miten monimutkaisesti ja miten varmasti hän osaa ja painottaa näkökulmassaan. Silloin voi tietää, miten laajasti hänelle voi hänen taitotasonsa ja kiinnostuksensa mukaan puhua mistäkin ja mitä aihepiirejä hänen kanssaan yhtään enempää jakaa.
Nämä huomiot pätevät, vaikka toinen juonisi tai yrittäisi peitellä tekojaan ja ymmärryksensä tyyppiä. Erityisen helppoja ovat seurata insinöörimäiset ajatukset: niissä on vain muutama huomio, jotka ovat kaikille koulua käyneille samat. Sen sijaan sosiaaliset venkaukset, joita niihin jotkut yhdistelevät, ovat tietenkin henkilön oman sosiaalisen silmän, elämänviisauden määrän ja muiden neuvojen kuunnelluiksi tulleiden osien mukaiset. Joillakin se merkitsee mm hämäysyrityksiä. Mutta parempaan tulokseen pääsisi, jos käyttäisi arkijärkeä elämän kysymyksissä, ja elämänviisautta, eikä insinööripäätä, joka on hiottu vain laitteiden kehittelyyn ja käytöön.

Toisen ymmärrystä saa laajennettua huomaamalla, millä hänelle ollenkaan tutuilla elämänalueilla hänellä tai ihmisillä yleensä on paljon parempi kapasiteetti, esim. sosiaalinen silmä, maisemahahmotus, valokuvien katselu, musiikki, arkielämä jne.

Isojen ihmisjoukkojen hahmottamisesta

Isojen ihmismäärien hahmottamiseen sivistys on paras. Jos on mietitty, mikä olisi yhteiskunnassa hyvä kaikkien kannalta, on siinä mm erinomaisesti onnistuttu käymään läpi kaikkien toiveet ja elämäntilanteet.
Yleensä tämä käy byrokraattien tapaan: mitä tarpeita ihmisillä on, mitä reittejä ihmisillä on niitä tyydyttää, mitä yhteiskunta sellaiseen avuksi järjestää.
Jos vaikka myyjä haluaisi hahmottaa kaikki ihmiset, käy se kai samoin: hahmotetaan tekemiset meininkeineen ja motiavaatio niihin kuhunkin, jolloin ihmisen elämä kattaa tietyllä intensiteetillä tietyn alueen ja reunoilta kai harvemmin, mistä osin seuraa dynamiikka: päätekemisen väriäplus huojennukset.