Suomi on osa Eurooppaa ja myös Pohjois-Amerikan ja Venäjän sekä koulutetuilta osin osin Aasian kanssa kommunikaatioyhteydessä ja jokin osa Afrikkaa yrittää samantapaiseen suuntaan. Silloin asioita on totuttu käsittelemään tietynlaisesta koulutetusta vinkkelistä ja summittain tietyn taitotason mukaan. Jos Suomeen tulee joku muualta maailmasta, hän huomaa eri asiat, koska hänellä on eri taidot, ja samoista eurooppalaisten yleensä huomaamista ja hyvin osaamista ja noudattamista asioista hän ei osaa montaakaan, jos ollenkaan. Tavallaan näkökulmaero on hyödyllinen mutta toisaalta se merkitsee, ettei noin eri kulttuurista olevien varaan voi perustaa montaakaan ihan tavallista asiaa. Jo kommunikaatio voi olla hankalaa, kun toinen oelttaa toiset asiat vaalituiksi ja toiset asiat syrjittäviksi kuin mitä eurooppalainen, saati sitten suomalainen.
Eri ammattialoille suuntautuneiden välillä on tätä samaa, samoin eri alohen ammattilaisten. Naisten ja miesten välillä on kulttuuriero, samoin vaikka savolaisten ja pääkaupunkiseutulaisten tai ihmisten ja eläinten, uskonnollisten ja ateistien: eri asiat vaalitaan, eri asiat laiminlyödään, eri asiat osataan ja ymmärretöää hyvin, arki perustuu eri asioiden varaan, ollaan eri asemassa yhteiskunnassa ja maailmassa ja ihmissuhteet ovat eri ihmistyypin. Osa näistä eroista johtuu kasvinympäristöstä ja nykyisestä elämänpiiristä, osa taas voi olla henkilökohtaista suuntautumista, omia valintoja. Kaikki eivät pidä samoista tekemisistä eivätkä samoista ympäristöoloista eivätkä ymmärrä samoja arvoja tärkeiksi, mikä vaikuttaa heidän mahdolliseen asemaansa yhteiskunnassa: mitä vaalivat a mitä eivät, mihin sopivat ja mihin eivät. Myös taittaso vaikuttaa sopivuuteen kussakin tekemisessä tai seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti