Millainen joku on ja mitkä oikeudet hänellä on

Usein törmää ongelmaan, että noi on vaikka naismallisia ja noi taas ei, mutta ihminen itse on eri mieltä, haluaisi eri lokeroon, on vain jotenkin taipuvainen joutumaan vääränlaiseen ammattiin ja pois omasta lokerostaan. Millainen siis kukakin on ja mitkä oikeudet hänelle kuuluu? Tyypillisesti kukin kai on omanlaisensa, tuo omana panoksenaan kuhunkin tilanteeseen ja asiaan tiettyjen elämänalojen lisäämistä, niiden harrastamista tietyssä määrin, vaalii niitä tietyn verran tietyin tavoin, ja tietynsuuruista tietyntyylistä taitotasoa kussakin asiassa, tietyt asiat aina tuppaa huolehtimaan ja toisia ei niin. Se on hänen lokeronsa maailmassa, se, minkä tyyppinen hän on, mutta se ei siis viittaa tietämykseen tai taitojen määrään, joka voi olla kotoa, siis muilta ihmisiltä, vaan ihmisen vireeseen: minkä elämänalojen harrastaja hän jatkuvasti on eikä vai johonkin harjaannutettu? Toki ihminen jossain määrin yleensä huolehtii nekin asiat, jotka on oppinut kotona, joihin on harjaannutettu, ja niin hän on jossain määrin ansainnut sen, että ne elämänalat ovat hänellä kunnossa, mutta se ei ole ollenkaan ammatillinen suuntautuminen, ei se suunta, johon hän itse pyrkii, vaan vain taito. Ja muiden lokeroiden oikeuksia taas ei kuulu olla, jollei siis ole niiden asioiden harrastaja - suorittaja on eri asia kuin harrastaja mutta on silläkin lokeronsa, se ei vain ole niin luotettavan vaalimisen lokero vaan pikemminkin hyödyntämisen, lavastamisen tms.

Minkämaalainen joku on ja mitä maata harrastaa

Äitini oli aina harrastunut kiinalaisesta työnteista ja isäni venäläisestä omakotitaloelämästä, sekä ka etenkin Novosibirskin tyylisestä ajattelusta. Näin jälkikäteen on mieleeni joskus tullut, että onko äitini voinut olla kiinalainen ja isäni novosibirskiläinen. Mutta he osasivat suomalaisen kulttuurin hyvin ja yhtenäisellä hyvälaatuisella perspektiivillä kuin Suomessa koulun käyneet ja nuoruutensa kasvaneet: säät, elämäntapa, yhteiskunnan toiminta ja suomalainen taide. Niinpä he olvat molemmat suomalaisia. Sen sijaan noita suuresti arvotsamiaan ulkomaita he harrastivat huonolaatuisemmalla ajattelulla, ikään kuin hakivat niiden kulttuurien lähestymistapojen tai ajatteluperspektiivien hahmoa ja aina jostakin löysivät jonkin tuon kulttuurin tuoman "aarteen", josta muut eivät olleet niin harrastuneita, eli heidän yrityksensä siihen suuntaan täydensi tuon toisen kulttuurin viisaus. Se tuo mieleen sen, miten hotellihuone jossakin ulkomailla on samaan aikaan karu,pelkistetty ja samalla jotenkin mahtava tunnelma: olla matkoilla, löytää kokonainen kulttuuri, sen suuria saavutuksia. Siis puoli, jolla ajattelu/taito ei ole niin hyvälaatuinen ja toimiva mutta jota käyttää paljon ja joka tuo tuollaisen hotellihuoneen tapaan mahtavan tunnelman tuolle ihmiselle itselleen, on se ulkomaan kulttuuri, josta ihminen on harrastunut.