Miten toisten puheista seulotaan itselle sopivia juttuja

Joskus, kenties useinkin, käy niin, että nuori mies eksyy opettelemaan siaruksilleen sopivia traitoja tai ammatteja sen sijaan, että erikoistuisi itselleen sopiviin. Onkohan siinä kyse isolta osin kommunikaatiovirheestä ja osin siitä, ettei hän ole tajunnut mahdollisuuksien moninaisuutta? Tuo kuulostaa nimittäin siltä, että on luullut elämässä pärjäämistä voitavan katsoa yhdestä kaikenkattavasta teoriaperspektiivistä, johon voisi merkitä, jos on kuullut, että jokin ammatti on hieno tms. Mutta hienohan voi olla niin palomies kuin ompelijakin, ties minkä alan ammattilainen, ties mikä ammatti hieno ties kenelle,mutta se, kuka sopii mihinkin ammattiin,mikä on kenellekin hyvä ammatinvalinta, on henkilöstä riippuvaista. Kuitenkin tietenkin jutellaan kunkin asioista että ihan hienon ammatin valitsee, kun valitsee oman suuntautumisendsa mukaisen kunnon ammatin. Eli niitä puheita ei voi ottaa itselleen suosituksina, että muka olisi hienoa, jos itsekin noita aloja harrastaisi, sillä eiväthän ne itselle omin juttu ole. Ammateissa jaksetaan tehdä töitä siksi, että niissä on hyviä puolia, ne ovat hyviä valintoja joillekin ihmistyypeille, mutteivät kaikille. Sinulle itsellesi suositellaan ammatteja, joiden tyyppisissä tekemissä olet viihtynyt ja joiden tyypistä elämää arvostat.

Jos sen sijaan valitset kohteet, joihin satsaat, puhetyylin mukaan,niin se kuvastelee aihetta, esim. etäännyttää, jos aihe ei ole sinulle sopiva puhujan mielestä. Se ei siis matki sinun tyyliäsi vaan aiheen kiehtovuutta puhujalle tai hänen aiheeseen liittyvälle tutulleen,esim. sinulle, ja viittaa sen elämänalueeseen sekä puhetilanteen piirteisiin, esim. että kuunteletko, kiinnostaako tämä sinua nyt, yms, mm seurallisuutta tai sen puutetta.

Huonosti käyttäytyvä luulee usein aihepiiriä pupuksi

Jotkut ihmiset ovat kovia hyökkäilemään toisten kimppuun ilman edeltävää riitaa. Se liittyy usein siihen, että he ovat eri ihmistyyppiä ja joku kolmas henkilö merkitsee heidät läheisiksi tai suosittelee tuota hyökkäyskohdetta henkilökohtaiseksi esikuvaksi heille. Tyypillistä silloin on, että tuo toinen henkilö on suurmestarimaisen taitava ja siksi häntä yhteisö kieltää vastaamasta hyökkäyksiin aggressiivisesti. Hyökkääjä sen sijaan on oman osaamisalueensa ulkopuolella ja luulee aihepiiriä pupuksi ja olettaa siksi virheellisesti, etteio vaikuta mitään, vaikka sen suhteen tekisi mitä tahansa. Lisäksi hän olettaa olevansa tervehenkisempi kuin tuo toinen ja siksi esikuvan asemassa ja määräämässä toisen elämäntavoista esim. heittämällä tämän valitsemat puput jutut roskiin. Mutta toisen kannalta ei useinkaan ole kyse siitä, ettei hän osaisi terveitä elämäntapoja, vaan hänellä on toinen syy valintoihinsa, mikä yleensä on, että hän tarvitsee lisäsuojausta ennen kuin terveet elämäntavat olsivat mahdolliset, ja siksi hän sitten joutuu valitsemaan kaikenlaista paikkaavaa,olipa miten huteroa tai ylitseampuvaa vain. Mutta toisen elämään ei saa puuttua, ei edes taitavampi, vaan on kaikkien noudatettava "Elä ja anna toisten elää"-pelisääntöä, vaikka olettaisivat oelvansa tervehenkisempiä tai tekevänsä palveluksen terveisiin elämäntapoihin päin lykkimällä. Jotkut myös ovat tropiikista muuttaneita tai sairaita ja siksi heillä ei ole mahdollisuutta liikuntaan ja virkeään toimeliaisuuteen. Tuo silmätikuksi joutuminen kai usein johtuu siitä, että suurmestarimaisella on taitoja noilla elämänalueilla, joilla toinen ei luule voivan osattavan mitään, ja siksi joku häntä neutraalina tai ok:na pitävä kolmas osapuoli, joka on hyökkääjän kaveri tms sosiaalinen suhde, merkkaa hänet esikuvaksi hyökkäilijälle, minkä hyökkäilijä ottaa kamalan läherisen'suhteena tai määräilynä, jossa ei ole päätä eikä häntää. Ihmistä ei yleensä voi opettaa taitavampi kuin kenet hän itse tunnistaa esikuvakseen sopivaksi ilman toisten kertomia suosituksia tms. Taitavamoi ihan vain menee ylitse hlseen, ei siit' ymmärrä mitään edes asiakeskeiselt' etäisyydeltä, saati sitten henkilökohtaiselta etäisyydeltä. Jotkut hyökkäileväiset myös katsovat, että heidän kannattaa omaksua itselleern kenen tahansa muun sosiaalinen asema, ja niin he kaiken ylitse taitojensa käyvän aseman käyttävät ihan pieleen, vahingollisesti. Parempi olisi heidän pysyä omassa paljon ympäristönsä ihmisiä kapeammassa lokerossaan ja antaa sivistyksen noudattamisen huolehtia muu maailma.

Naisten ulkonäkö ja tyyli

Rinnat ovat kai paapovaisen tekemisen paljouden ulkonäköpiirre ihmisellä, joka on siten suuntautunut. Ne ovat myös naissukupuolen tunnusmerkkejä.
Kaarevat kehonmuodot liittyvät vähemmän kaavamaiseen tekemisentapaan. Lihominen ja laihtuminen vuoronperään tuo lihavuuden tyyppistä lisää kehon niihin kohtiin, joihin ruokakeskeisyys tuo painotusta: huolehditaan perustarpeita, jaksavuutta ja elämänmahdollisuuksia (rinnat) ja toisaalta ollaan enemmän urilleen juuttuneita (peffa) mutta kenties lokosille itse valituille. Vyötärön kapeus yleensä liitty elämäntaitoihin: isovatsaisen on vaikea kantaa jotakin asiaa tai aiheåiirejä elämässään, kun taas hoikkavyötäröinen lähtee innolla mukaan elämän tekemisiin,nousee vastaamaan haasteisiin positiivisella elämänviisaalla tavalla. Näin siis jos paino ei ole erityisen tavoittelun tulos vaan luonnollinen.

Hame on tunnelmallisempi vaate kuin housut, koska on laineilla vähään samaan tapan kuin verhot sekä pyöreälinjainen. Tunnelmallisempaa vaatetta käyttää mieluusti, jollei se ole liian erityyppinen kuin itse. Se sdopii hetkiin, joihin haluaa hyvän tunnelman, esim. kotosalle, jos kaipaa huhtikuumaisen kkrraahh-mallisen elämisen sijasta lokosampaa, kätevämpää ja taidoissa elämänviisaampaa, ja kohokohtiin, joissa ei tarvitse olla housuissa. Koska naiset eivät tavoittele armeijamaista tyyliä kuten miehet, niin naisten kulttuurillinen viisaus saa helpommin tunnelmatajua vaalivan muodon, mikä on taidoille edullista, ja niin myös naistenvaatteet ovat siltä suunnalta.
Mekko on hamemainen vaate.