Lainasin kirjastosta kirjan pomoista ja toisen vähemmistöjen oikeuksista. Molemmissa aihepiireissä on jonkun huonon akateemisen ajattelukyvyn omaavan taitpumusta luokitella kamala määrä aivan erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä samaan lokeroon niin, että lokeron jotkin piirteet ovat joltakin yksilöltä tai ryhmältä nmallista kopioituja ja toiset toisilta, mutteivät koko ryhmältä, ja niin soveltaminen menee pieleen, kun yksilöt ja ryhmät ovat erilaisia. Tähän on syynä objektiivisen ajattelun kyvyn heikkous ja elämänkokemuksen puute. Tarvitaan laajempi objektiivinen ajattelukyky, jolla tehdä sellaisia jaotteluja ja luokituksia, joita filosofian alan keskustelun selkittäminen varmasti objektiiviseksi vaatii. Kaikkien ajattelukyky ei tähän yllä eikä nuoremman väen sosiaalisen kokemuksen määrä, mutta itse ainakin osaisin tähän jotakin malliksi tehdä laajemman elämänkokemukseni ja objektiivisenmaailmankuvani avulla.
Pomoja käsittelevän kirjan otsikoihin ensin kommentoisin: Miten pomon roolia voi selkeyttää? -> Pomo paapoja, siis tyypillinen naisihminen, joka saa ryhmän toimimaan hyvin yhteen, tai sitten vuosikymmeniä vanhemman ihmisen taitotason tapaan isoisämäisesti huolehtimassa nuorempien erilaiset tarpeet, sekä työn tekemisen että kehittymisen että yhteiskunnan toiminnan että sitä tukevan ymmärryksen ja toisaalta viihtyvyyden, jaksavaisuuden ja vapauden vaiuhtaa sen mukaan, mihin sopii. Tai sitten pomo on kellokone, kenties opetustaitoinen mutta lähinnä työvaiheiden huolehtimisesta vastaava ilman kummempia taitoja muuta kuin työnteko ja opetrus.
Mikä ihmeen (yrityksen) strategia? -> Ajattele yritysträ/työpaikkaa joulupukinpajana: se haluaa huolehtia jonkun asian aihepiirin hyvälle tolalle kivasti ja toimivasti, tehokkaan mielekkäästi työtä tehden, haaveiden tasolle työn tavoitteissa ja toetutuksessakin yltäen, ja mahdollisesti tulevaisuudessa uusia elementtejä työnkuvaan lisäten ja joistakin vanhoista urakoista eroon kasvaen.
Luin myös vähän kirjaa vähemmistöryhmien ohkeuksista. Sen alussa tuumittiin Venäjän jyräävän alleen ympäröivät pienemmätkansat, ihan samaan tyyliin kuin alkuperäiskansojen yhteydessä puhutaan kaivosyhtiöiden vallasta. Alkuperäiskansojen suhteen en ole koskaan ymmärtänyt, mistä ongelma tulee, mutta tuon näkökulman alkeellisuudesta setuntuisi tulevan: kuvataan vain ongelma ja ikään kuin julistetaan se maailman laiksi, osaamatta siihen sivistyneitä ratkaisuja. Mutta koulu juuri pyrkii opettamaan sellaisia ratkaisuja kaikille, ja sanomalehdet, yleisradio, kirjat, taide, uskontokin tukemaan niitä. Mutta alkuperäiskansat eivät elä elämäänsä niiden perustalta. Siksi heille käy niin, että sotkevat jonkunkouluja käyneen aika idiootin näkökulman koko vallitsevaan kulttuuriin, ja niin idiootti saa valtavan ylimääräisen vallan. Mutta alkuperäiskansojen ongelmat näyttävät heidän jälkikasvunsa ja liian tiiviin yhteiselon ongelmilta eivätkä alkuperäiskansojen ja valtakulttuurin väliseltä konfliktilta. Osa jälkikasvusta haluaisi kaupunkiin ja teknologian pariin, pois maalta ja perinteisestä elämästä, ja kun ei sellaista heille varmasti luvata muuton myötä, niin he yrittävät vaikuttaa ympäristöönsä omien toiveidensa suuntaan, jyräten altaan pois vanhempiensa sukupolven, maallemuuttajat yms, ja liittoutuen tuota aloittelijan perspektiiviä muistuttavan selvästi näkyvän teknologian, rahan ja kenties koulutuksenkanssa. Laajemmassa maailmassa olisi tilaa molemmille. Vanhoissa ympyröissä oli vain alkuperäiselle elämäntavalle. Lapset pitäisi kyllin varhain lähettää muualle opiskelemaan tai kouluun, jos heillä mieli sinne on, niin saisivat alkuperäiskansat säilyä rauhassa.
